Pahuus kukistuu fantasialla

Tuskin missään nuortenkirjoissa kuvataan absoluuttista pahuutta niin mielikuvituksellisesti ja jopa hartaan arvostavasti kuin fantasiakirjallisuudessa. Fiktiivisen maailman ei tarvitse piitata realismin asettamista rajoituksista, ja niinpä fantasiamaassa irrotellaan sitten kunnolla, kun hyvä ottaa yhteen pahan kanssa.

Eipä silti, kyllä hyviksissäkin riittää fantasiakirjoissa ihmettelemistä.

Lopullista sotaa odotellessa

Usein fantasiakirjoissa huippukohta sijoittuu mahtavan taisteluun, jonka loppuhuipennuksessa hyvä nitistää pahan, tosin niukin naukin. Sitä ennen hyvän puolella on ystävyyttä punnittu ja testailtu monin keinoin, sillä fantasiamaailmassa vihollinen osaa suoran hyökkäyksen lisäksi naamioitumisen ja soluttautumisen kierot taidot paljon hyvien tulisieluista, mutta rehtiä joukkoa paremmin.

Näin tapahtuu myös Stuart Hillin fantasiaseikkailussa Jäämaan huuto , joka noudattaa lajityypin perusvaatimuksia tunnontarkasti, mutta esikoiskirjan oikeudella hypähtelee yli rajojenkin. Harvoin nimittäin fantasiakirjallisuudessa jaksetaan tai edes katsotaan aiheelliseksi paneutua aivan Stuart Hillin perusteellisuudella henkilökuvien luomiseen ja päähenkilöiden keskinäisen suhteen etenemiseen.

Sen sijaan jännityksen kehittelyssä Hillillä on vielä oppimista. Jäämaan huuto kertoo lyhykäisyydessään pienen valtion, Jäämaan, valmistautumisesta sotaan, jossa mahtava Polypontuksen maa on päättänyt sulauttaa itseensä minikokoiset naapurinsa.

Jäämaan johtoon nousee isänsä kuoleman jälkeen 14-vuotias prinsessa Thirrin ja hänen neuvonantajakseen noitapoika Oskan. Persoonina vastakohdat täydentävät toisiaan ja pariskunta pystyy uskomattomiin ihmetekoihin, kunhan nöyrtyy ensin rakkauden edessä.

Tunteet voittavat Hillin esikoiskirjassa järjen, mutta muutoin koko teos tuntuu olevan puisevaa matkantekoa ja liittolaisten kanssa neuvottelua, eikä varsinaista vaaratilannetta synny kuin loppusodassa.

Yhdeksän porttia kuolemaan

Jos Stuart Hillin fantasiaan pääsee pujahtamaan helposti mukaan, samaa etua ei tarjoa australialaisen Garth Nixin Abhorsen . Sata sivua ehtii mennä, ennen kuin tilanteen saa kunnolla hahmotettua: Vanhassa valtakunnassa ovat pahan voimat irti ja ainoastaan abhorsen, kuoleman lähettilas maan päällä, pystyy ne kahlitsemaan kellojensa soitolla.

Abhorsenissa ei ehditä odotella, sillä kilpajuoksu maailman herruudesta on melkoinen. Tässäkin toinen puoli valtakuntaa luottaa pelkästään järkeen ja kieltää yliluonnolliset voimat mahdottomina, mutta ihan tyhmyyttään. Varsinainen vihollinen tulee suoraan kuoleman valtakunnasta ja tuo vainajat mukanaan.

Kiehtovinta Nixin fantasiassa on sen itämaisuus. Suojaa ja voimia antavat kiltamerkit ja kellot tuovat mieleen kiinalaisen kätketyn viisauden. Siksi on valitettavaa, että henkilöhahmot jäävät epämääräisiksi ja esimerkiksi alkuun piirrettyä hienoa karttaa käytetään niin puutteellisesti hyväksi.

Huumorilla höystettyä fantasiaa

Henkilökohtainen suosikkini lukemistani fantasioiksi luokitelluista teoksista on ehdottomasti Walter Moersin Rumo Alimaailmassa . Aikaisemmin Ylämaailmassa mainetta niittänyt, koiraa muistuttava wolperting-poika nimeltään Rumo jatkaa hopearihmansa seuraamista maan alle. Portaat vievät pohjattomaan kuiluun, jossa elämä ei suinkaan lopu, vaan muuttaa kammottavasti muotoaan.

Ylämaailman pelätyt elävää ravintoa syövät kykloopit kalpenevat maanalaisen pahuuden edessä. Rumo kohtaa matkallaan muun muassa kidutukseen erikoistuneen kenraali Tiktakin, uhreja sisäänsä imuroivat varhokit ja veressä elävän subkutaanin kuolemanpataljoonan, ennen kuin wolpertingien yhdyskunta saadaan pelastettua joukkotuholta mielipuolisen Gaunabin perustamasta Kauniin kuoleman teatterista.

Huumoria ja rakkautta ei fantasiakirjallisuudessa suosita, mutta juuri nämä kaksi erikoispiirrettä tekevät Rumon ihmeelliset seikkailut tutustumisen arvoisiksi.

MARI VIERTOLA

• Stuat Hill: Jäämaan huuto . Suom. Ilkka Äärelä. WSOY 2006. 464 s.

• Walter Moers: Rumo Alimaailmassa. Pimeyden ihmeet 2 . Suom. Marja Kyrö. Tekijän kuvittama. Otava 2006. 339 s.

• Garth Nix: Abhorsen . Suom. Kaisa Kattelus. WSOY 2006. 429 s.

TS/
TS/