Kirja-arvostelut

Sankaritaruja ja surmatöitä

TS/<br />Yhdelle palstalle kulttuuriin, väri.
TS/
Yhdelle palstalle kulttuuriin, väri.

Islantilaisen keskiaikaisen kirjoitusperinteen olennainen osa tiivistyy kertovien saagojen muotoon. Saagatraditio poikkeaa virkistävästi muista historiallisista muodoista, ja nykylukijalle se tarjoaa joukon sopivasti vieraannuttavia kerrontaelementtejä.

Etymologisesti "saaga" juontaa juurensa kertomuksen lisäksi 'lausunnosta', 'sanomisesta' ja esimerkin kautta näyttämisestä. Kokoelmassa Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja nämä piirteet värittävätkin tarinoita.

Saagojen kirjoittajia harvoin tunnetaan. Yhteistä eri teksteillä on kuitenkin paljon; kerrontatahti ja siirtymät ovat ajallisesti ja maantieteellisesti toisinaan harppauksellisia etenkin jumalten puuttuessa peliin. Tarinat ajoittuvat kristinuskon tulon molemmin puolin, ja tämän kautta teksteihin tulee lisää historiallista jännitettä.

Saagat etenevät olennaisuuksissa pitäytyen, välillä kurkistetaan ohimennen henkilöiden mieleen. Muutoin psykologiset elementit jäävät ulkoisista (esi)merkeistä pääteltäviksi.

Muodon tasolla huomiota herättää imperfektin ja preesensin vaihtelu. Tällä tuodaan painoarvoa tärkeille asiolle: "Einarr lähtee nyt kotiinsa noutamaan vaatteensa ja tulee ne mukanaan Päätaloon. Sitten lampaat ajettiin karjamajalle."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaikka keino näyttää nykykulttuurissa ja -kielessä oudolta, on hyvä ratkaisu kääntää aikamuodot alkuperäistä vastaavaksi. Toisinaan teksti tosin selittää turhaakin kokonaisuuden suhteen: "He eivät tee nyt mitään ennen kuin tuomarit nousevat Lakivuorelle."

Traagisia tapahtumia ei kommentoida moraliteettien tasolla: "Einarrin ruumiin hän käski viedä kiviselle tasanteelle karjamajan länsipuolelle ja määräsi sinne kiviröykkiön merkiksi. [--] Auringon ehdittyä sen yläpuolelle syödään karjamajalla nykyäänkin iltaruoka." Jos pyhää lupausta on rikottu, surmatyökin sallitaan. Moni viehättävän groteski rangaistuskeino näyttäytyy oikeudenmukaisena.

Vieraita kuvia ikuisissa kehyksissä

Ihmisellä on saagoissa mystinen yhteys luontoon ja eläimiin. Henkilöiden ja paikkojen nimet kertovat paljon, ja niitä syntyy kohtaloiden saattelemana lisää varsinkin avaussaagan mittaan. Tarina-aines on ikuisista elementeistä koottu, mutta konteksti ja 1000-luvun molemmin puolin sijoittuva tapahtuma-aika tuovat tarinoihin runsain mitoin vaihtuvia aktoreita.

Saagat sisältävät parhaan perinteen mukaan kostoelementtejä, sukupolvien ja naapurien välistä jännitettä, jumalia, surmatöitä ja luonnollisesti rakkautta kauniiseen naiseen. Muutoin naisten rooli on minimaalinen.

Miesten kunnia ja maskuliininen toiminta ovat sitä vastoin ratkaisevan tärkeitä kuten Tappaja-Glúmrin saagassa ja aloitussaagassa, samoin rituaalit merkitsevät. Runolauluja sepittävä Gunnlaugr Käärmeenkieli on tyypillinen saagojen sankarihahmo, taisteleva ja rohkea mies, joka tilaisuuden tullen käyttää sanan ja laulun asetta. Unet ja yliluonnolliset tapahtumat ovat merkittäviä johdattajia.

Teoksen kolmas tarina Gísl Illuginpojasta ei ole varsinainen saaga, vaan nimetään kertomukseksi. Nimien selitysosio teoksen liitteenä on mielenkiintoinen lisä, vaikka suomennosprosessi muutoin onkin suljettu ja vakaa.

Miellyttävä historiallinen matka ja kulttuurisesti relevantti saagakokoelma.

VILLE-JUHANI SUTINEN

• Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja . Suom. Antti Tuuri. Otava 2006. 235 s.

Lue myös nämä yhteistyö­kumppanimme artikkelit