Nuorisofantasia yhdistelee
satuja, viikinkejä ja arabiaa

Fantasiaa luetaan, koska se on vaarallista. Kaikki fiktio vihjailee hämmentäviin ja pelottaviinkin ajatuksiin, mutta fantasiassa voidaan mennä askeleen verran pidemmälle ja antaa hirviömäinen hahmo pelon aiheille.

Toisaalta fantasiaa luetaan, koska se on aineksiltaan äärimmäisen tuttua ja turvallista. Etenkin ns. sankarifantasiassa hahmot ja juonet ovat yhtä toisteisia kuin dekkareissa tai romansseissa.

Turvallisuutta ja toisteisuutta

Kauhistuttavien ajatusten kohtaaminen turvallisessa tarinassa on erityisen tärkeää lasten- ja nuortenfantasialle. Kuvitteelliset olennot tarjoavat lapsille esikäsitteellisen mallin niihin tilanteisiin, jotka olisivat muuten vaikeita ymmärrettäväksi.

Tällaisten prototyyppisten mallien on todettu opastavan moraalia koskevien tulkintojen tekemiseen ja aikuinen-lapsi valtasuhteiden sietämiseen. Se, että päähenkilöt joutuvat kohtaamaan outoudessaan vaarallisia tilanteita, vastaa lasten kokemuksia maailmasta, johon he ovat tulossa muukalaisina.

Turvallisuutta ja toisteisuutta voi tuoda myös kirjojen kotimaisuus ja sarjallisuus. Tämän hetken arvostetuin tulokas nuorisofantasian kotimaisella kentällä on 40-vuotias Ilkka Auer. Hänen tämänkeväinen romaaninsa Varjoissa vaeltaja on tasaista jatkoa palkitulle esikoisteokselle (2004). Auerin maine perustuu sekä aktiivisille naispäähenkilöille että maailmalle, jossa yhdistyvät hurja viikinkikulttuuri ja satufantasian lempeä ihmiskuva.

Erityisen omaperäinen ei Auerin luoma maailma siltikään ole, jos sitä vertaa vaikkapa Sari Peltoniemen tapaan yhdistellä satua ja fantasiaa ( Hirvi , 2001, ja Kummat , 2003). Erikoisinta Auerin fantasiasarjassa ovat pohjanmaan murteella jutustelevat viikinkisoturit, mikä joillekin lukijoille voi olla suoranainen kynnys päästä sisälle kuvitteelliseen maailmaan.

Valtakuntaan rajattu miljöö

Ulla Viertolan esikoisromaani Mosaiikkilintu edustaa puolestaan ikäryhmäkirjallisuuden toista ääripäätä, 10-12-vuotiaille suunnattua satufantasiaa. Tarinan fokus ei ole niinkään seikkailussa kuin ihmisten keskinäisissä suhteissa, joiden mittakaavaksi on asetettu keisarihovin tapahtumat. Mosaiikkilinnun valtakunta perustuu sekin tutulle tarinaperinteelle: viittausten kohteena on Tuhannen ja yhden yön satujen maailma.

Yhteistä Auerin ja Viertolan kirjoille on paitsi valtakuntaan rajattu miljöö myös teini-ikäinen tyttö, jolla on maagisen herkkä kyky aistia ympäristöään. Viertolan romaanin varsinainen päähenkilö on kuitenkin keisari Adulkar. Hänen on pelastettava valtakuntansa kuivuudelta ja ymmärrettävä maatansa paremmin kuin kirjat ja oppineet voivat hänelle kertoa; tarinassa erottuu tuore ekologinen näkökulma.

Juuri Viertolan toivoisi siirtyvän myös aikuisemman fantasian pariin, sillä hän käyttää enemmän aikaa maailman visualisoimiseen kuin myyttien alkuperää selittelevä Auer. Ja ehkäpä arabialaisen tai bysanttilaisen kulttuurin visuaalinen kauneus tarjoaakin enemmän aineksia kuin viikinkien hovit.

Miellyttävintä Auerin ja Viertolan teoksissa on kirjoittajien rohkeus käyttää hyvinkin synkkiä sävyjä. Juonen vastakkainasettelut eivät perustu pelkästään hyvän ja pahan kamppailulle, koska kyseessä on ensisijaisesti - Viertolan kirjan alaotsikon mukaisesti - petoksen, kasvamisen ja uskollisuuden tarina.

MARKKU SOIKKELI

• Ilkka Auer: Varjoissa vaeltaja. Lumen ja jään maa -sarja. Otava 2006. 457 s.

• Ulla Viertola: Mosaiikkilintu . Oman keisarien aikakirjat -sarja. WSOY 2006. 418 s.