Kirja-arvostelut

Kerronta erottaa faktan fiktiosta

Dorrit Cohn on tullut tunnetuksi kirjallisuudentutkimuksen alalla erityisesti narratologian eli kerronnan teorian tuntijana. Yli 80-vuotiaan Harvardin yliopiston saksan kielen ja yleisen kirjallisuustieteen emeritaprofessorin tunnetuin teos Suomessa lienee Transparent Minds (1978), joka tarjoaa avaimia tarkastella proosateosten tapaa esittää tietoisuutta erilaisin kerronnallisin keinoin.

Tätä klassikkoa eivät helsinkiläiset kirjallisuudentutkijat ole kuitenkaan lähteneet suomentamaan vaan he ovat kääntäneet alunperin vuonna 1999 ilmestyneen The Distinction of Fiction

-teoksen, joka on suomeksi saanut nimen Fiktion mieli .

Jälkisanoissaan Kai Mikkonen perustelee teoksen valintaa ensinnäkin fiktion ja faktan välisestä rajankäynnistä käydyllä viimeaikaisella keskustelulla. Tämä perustelu vakuuttaa kirjan lukemisen jälkeenkin, mutta Mikkosen alkaessa puhua tosi-tv:stä tai fiktiota lähestyvistä dokumenteista mennään jo kauaksi Cohnin kirjan annista.

Liikkuvan kuvan tarkasteluun Cohnin teos ei nimittäin kajoa eikä se puhu populaariviihteestä ollenkaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Faktaa ja/tai fiktiota

Faktan ja fiktion välistä suhdetta käsitellessään Cohnille on tärkeää säilyttää niiden välillä tiukkakin ero. Tässä Cohn tekee selvän eron niin dekonstruktionisteihin kuin Hayden Whiten kaltaisiin historioitsijoihin, joille kärjistäen ilmaistuna faktan ja fiktion välillä ei ole eroa. Ne ovat molemmat tekstiä, kirjoitusta, jotka noudattavat samankaltaisia tekstuaalisia käytäntöjä kuten vaikkapa juonellistamista ja kertojan käyttöä. Cohn vastustaa vääjäämättä vastaavuuksien yksioikoista löytämistä.

Cohnin kirjan punainen lanka onkin osoittaa tällainen tekstejä samankaltaistava näkemys vääräksi. Hän lähtee liikkeelle fiktiolle annetuista monimielisistä määritelmistä, minkä jälkeen hän määrittelee fiktion itse.

Cohnille fiktio tarkoittaa "ei-refentiaalista kertomusta" eli fiktio koostuu lausumien sarjasta, jotka käsittelevät syysuhteessa olevia inhimillisiä olentoja koskevia tapahtumaketjuja. Fiktio ei myöskään viittaa itsensä ulkopuolelle vaan se luo oman maailmansa. Fiktio tietysti saattaa viitata myös todelliseen maailmaan niin halutessaan.

Huomio rajatapauksiin

Määrittelyllään Cohn pystyy erottelemaan faktan ja fiktion suhteellisen selvästi. Cohnille on erityisen tärkeää säilyttää fiktion erityisyys. Suurimman tilan teoksessa saavat kuitenkin rajatapauksia käsittelevät osiot. Cohn siis keskittyy teoksiin, jotka vaikuttavat osallistuvan sekä faktan että fiktion piiriin.

Hän käsittelee mm. "todellisia" elämäkertoja suhteessa historiallisen romaanin lajiin sekä fiktiivisen omaelämäkerran suhdetta fiktiiviseen elämäkertaan. Narratologina Cohn kiinnittää erityistä huomiota kertojan asemiin ja funktioihin.

Oman lukunsa saavat Freudin tapauskertomukset. Cohnin mukaan Freudia ei voi nimetä romaanikirjailijaksi Doran, Susimiehen ja Rottamiehen tapauksia käsittelevien kuvauksien kautta, vaikka jotkut ovat niin tehneet.

Cohn lukee myös Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksia, Thomas Mannin Kuolemaa Venetsiassa ja useita muita klassikkoja. Mielenkiintoisin tarkastelu liittyy saksalaisen Wolfgang Hildesheimerin Marbot -teokseen (1981), joka tekeytyy elämäkerraksi romantiikan kauden esteetikosta Marbotista. Marbot on Hildesheimerin keksimä hahmo, jota käsitellään elämäkerrassa kuin oikeasti eläneenä. Elämäkerta myös käyttää lähteitä "oikeitten" elämäkertojen tyyliin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Virikkeitä luentaan

Cohnin näkemyksiä kohtaan on yhtäältä helppo esittää vastaväitteitä ja niin kansainvälinen kritiikki on osittain tehnytkin. Cohnin tekemä erottelu perustuu liian tiukasti tekstuaalisiin tuntomerkkeihin. Useinhan faktatekstit kuitenkin hyödyntävät aivan samanlaisia kerrontakeinoja kuin fiktiokin.

Fiktion mieli on ennen kaikkea yliopistollinen oppikirja, joka voi antaa edistyneemmälle kirjallisuustieteen opiskelijalle virikkeitä proosateosten luentaan. Perustiedot narratologiasta ovat kirjaa lukiessa ehdoton edellytys. Suomentajat ovat toki lisänneet teokseen pienen selittävän sanaston, joka määrittelee lyhyesti keskeisiä narratologisia termejä autodiegeettisestä romaanista vapaaseen epäsuoraan kerrontaan.

Helppo Cohnin teos ei ole eikä luettavuutta helpota ajoittaiset monimutkaiset lauserakenteet, jotka laittavat tankkaamaan virkettä useampaan kertaan - kyse ei niinkään ole ajatuksen epäselvyydestä kuin käännöksen satunnaisesta kömpelyydestä.

KAISA KURIKKA

• Dorrit Cohn: Fiktion mieli . Suom. Paula Korhonen, Markku Lehtimäki, Kai Mikkonen ja Sanna Palomäki. Gaudeamus 2006. 275 s.