Uupumus kutsumusammatissa

Näyttelijän ammatti on kutsumusammatti, jossa työskenteleminen on etuoikeus. Kun joku on intohimoisesti ryhtynyt näyttelijäksi, hänen ei kuulu valittaa pahaa oloa tai uupumusta työssään. Itse asiassa henkinen pahoinvointi käsitetään taiteilijan voimavaraksi.

Maaria Rantasen mukaan näin ajattelee moni teatterin ammattilainen. Rantasen väitöskirja Takki väärin päin ja sielu riekaleina - näyttelijöiden kokemuksia työstressistä ja -uupumuksesta raottaa ovea näyttelijöiden stressaavaan ja karuun arkeen. Haastattelututkimuksessaan Rantanen läpiluotaa suomalaisten teatterinäyttelijöiden uupumuksen syntyä ja uupumuksesta selviytymistä.

Teatterikorkeakouluun tehty väitöstutkimus on tärkeä pelin avaus, sillä näyttelijöiden työstressiä ei Suomessa oli järin paljon tutkittu.

Näyttelijöille ovat Rantasen mukaan tuttuja muidenkin ammattikuntien tuntemat stressin syyt, kuten sadististen esimiesten luomat paineet, mahdottomat työajat ja toveriterrori.

Näiden syiden lisäksi näyttelijöillä on myös luovalle ammatille luonteenomaisia stressin syitä kuten esiintymispelko. Keski-ikäiset naisnäyttelijät kamppailevat usein mitättömiä rooleja ja aliarvostusta vastaan, kun nuoret näyttelijät joutuvat tekemään kohtuuttoman pitkiä työpäiviä.

Tutkimuksen painopiste on työuupumuksen syissä, mutta Rantanen käsittelee hieman myös selviämiskeinoja, jotka vaihtelevat unilääkkeiden ja alkoholin käytöstä aina virkavapaisiin ja freelancer- näyttelijäksi siirtymiseen.

Tutkimuksen rungon muodostavat 167 näyttelijän kirjalliset vastaukset ja muutaman näyttelijän syvähaastattelut. Haastatteluissa läpikäytyjen henkilökohtaisen asioiden avaamista on ilmeisesti auttanut tutkijan tausta näyttelijänä, vaikka hän myöntää olleensa hieman valmistautumaton haastatteluihin.

Rantanen on kääntänyt osan haastatteluista monologin muotoon, ja juuri nämä monologit paljastavat selvimmin näyttelijän työn ongelmia ja ristiriitoja, jotka synnyttävät työstressiä.

Väitöskirjan selvimmät notkahdukset ovat tutkimuksen pitkittynyt kesto ja alkuperäisen kyselykaavakkeen vajavaiset kysymykset.

Kaavakkeen Rantanen lähetti näyttelijöille jo vuonna 1998 ja haastattelut hän teki vasta viisi vuotta myöhemmin. Silti väitöskirja on suositeltavaa luettavaa kaikille teatterinjohtajille ja teatteriohjaajille.

TONI LEHTINEN

• Maaria Rantanen: Takki väärinpäin ja takki riekaleina - näyttelijöiden kokemuksia työstressistä ja -uupumuksesta . Teatterikorkeakoulu, 2006. 328 s.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.