Kirjallista sarjakuvaa

Erityisesti akvarelleistaan tunnettu kuvataiteilija Petri Hytönen sekä kirjallisuuden puolella työskentelevä Mark Mallon ovat toteuttaneet yhteishankkeena sarjakuva-albumin Fillarijuttu .

Porvoossa asuvan kaksikon tekemä teos liikkuu unen ja todellisuuden rajamailla. Jotenkin kokonaisuudesta valitettavasti välittyy, että nyt tehdään nimenomaan taidetta kuvataide- ja varsinkin kirjallisuus-, ei niinkään sarjakuvalähtöisesti.

Vastaavanlainen teos oli aikoinaan runoilija Arto Mellerin käsikirjoittama ja kuvataiteilija Jarmo Mäkilän kuvittama Aavekaupunki , jossa oli hyvä teksti ja komeita kuvia, mutta lopputulos ei sarjakuvakerronnallisesti ollut paras mahdollinen.

Fillarijutussa ei ole niinkään sitä ongelmaa. Pahiten kunnianhimoinen hanke kompastuu tekstin hengettömyyteen. Tarina ei lähde sellaiseen lentoon, johon sen rakennuspuut antaisivat mahdollisuuden.

Tekstiä Fillarijutussa on paria pidempää pätkää lukuunottamatta hyvin vähän. Niissä Mallon suosii lyhyttä, toteavaa lausetta.

Tarinan idea hukkuu tähän viitteellisyyteen. Kokonaisuus hajoaa.

Kuvapuoli toimii huomattavasti paremmin. Isojen, tummanpuhuvien kuvien mustan ja valkoisen kontrasti synnyttää parhaimmillaan vahvan tunnelman. Hytösen kuvat ovat pelkistettyjä, turhaa yksityiskohtaista näpertelyä kaihtavia. Niissä on myös tarkoituksellista luonnosmaisuutta.

Kirjana Fillarijuttu on tyylikäs, mutta siitä ainakin osakiitos kuulunee graafisen ulkoasun suunnitelleelle Sanna Saastamoiselle.

Näkistä mangaa

Infamy-nimerkin taakse kätkeytyvä kaksikko, suomalainen graafikko-kuvittaja Nina von Rüdiger ja ruotsalainen käsikirjoittaja Karim Muammar ovat tehneet yhteistyössä sarjakuva-albumin Vesi oli mustaa , jonka lähtökohtana on J. L. Runebergin kirjoittama Näkki -runo.

Siinä missä Fillarijuttu ei kerronnallisesti toimi kunnolla, Vesi oli mustaa rullaa kerroksellisesta rakeenteestaan huolimatta sujuvasti.

Jos albumin tarinalliset juuret ovat kalevalaisessa mytologiassa niin kuvallinen ilme on sukua japanilaiselle sarjakuvalle, mangalle. Sille ominainen ylidramaattinen piirrostyyli istuu periaatteessa hyvin suomalaiskansallisen runon maailmaan.

Hiukan hailakalta von Rüdigerin ohuella viivalla toteutettu kuvitus suhteessa aiheen massiiviseen synkkyyteen kuitenkin vaikuttaa. Tarina on mustanpuhuva, mutta kuvat perusilmeiltään vaaleita ja hahmot ohuesta viivasta johtuen hauraan oloisia.

Modernia aikaa ja menneisyyttä tarinassaan sekoittavaa albumi on silti kiinnostava avaus mangan suuntaan. Suomessa viime vuonna vieraillut mangahistorioitsija Paul Gravett ounasteli, että suurta suosiota eri puolella maailmaa nauttiva manga tulee aikaa myöten muuttamaan myös länsimaista tapaa tehdä sarjakuvaa.

Puhtaan kopioinnin oheen syntyy sarjakuvaa, joka lainaa mangasta sen hyviksi koetut piirteet ja istuttaa ne osaksi länsimaista sarjakuvakerrontaa. Vesi on mustaa -albumi on askel Gravettin kuvailemalla tiellä.

KIMMO RANTANEN

• Petri Hytönen-Mark Mallon: Fillarijuttu . WSOY 2006. 110 s.

• Infamy: Vesi oli mustaa . Suom. Johanna Koljonen. J. L. Runebergin runon Under strandernas granar suomennos Mike Pohjola. Otava 2006. 73 s.

TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.