Viipuria sisältäpäin

Pietarissa asuva suomalainen toimittaja Anders Mård (s. 1968) kirjoitti Magnus Londenin ja Milena Parlandin kanssa 2003 ilmestyneen lämminhenkisen teoksen Pietari Metropoli Nurkan takana . Myös Mårdin mukaansatempaavassa ja ilmeikkäässä Takaisin Viipuriin -teoksessa on kaksi kirjoitusta Londenilta.

Mård kirjoitti kirjan Viipurista "niin kauan kuin aikaa vielä on". Viittaus koskee ennen kaikkea vanhan kaupungin kokonaisuutta. Teoksesta ilmenee, ettei Viipurin johtoa tai kaupungin Kummisetää vanhan kaupungin rakennuskannan ehostaminen suuremmin kiinnosta. Mård kylläkin muistuttaa, että tietynlainen välinpitämättömyys on säästänyt vanhaa rakennuskantaa. Hänen mukaansa rahanahneessa Suomessa tällaisen kokonaisuuden olisivat rikkoneet "lasiset konttorikolossit". Teoksen loppupuolen toteamus, että "niin kauan kuin vanhoihin rakennuksiin ei kosketa, on toivoa että rakennustaiteen muistomerkit vielä jonakin päivänä pelastetaan", tuntuu kirjaa lukiessa kuitenkin ylioptimistiselta.

Vanhaa Weckrothin taloa kuitenkin korjataan Pohjoisvallilla. Talo paloi pahoin 1989. Vasta 2005 kaupunki onnistui löytämään paikallisen rakennusyhtiön, joka on luvannut kunnostaa talon kolmessa vuodessa. Kesällä rakennuksesta ei ollut paljoa enää jäljellä.

Mård toteaa Viipurin olevan suomalaisten mielestä "vanha karjalainen tai suomalainen kaupunki, koska kansan enemmistö aina on ollut karjalaista tai suomalaista". "Tai"-sana on kylläkin väärin, sillä Viipurin karjalaiset olivat suomalaisia siinä missä pohjalaiset, hämäläiset ja savolaisetkin. Neuvostopropagandaa kuvataan sumeilematta. Se yritti peittää kaupungin historian nimeämällä muiden muassa kadut uudelleen 1944 jälkeen ja asettamalla Viipurin linnaan kilven, että kyse oli vanhasta venäläisestä kaupungista. Kommunistinen propaganda on edelleen vahva kaupungissa.

Teos puuttuu myös Viipurin rikollisuuteen, mutta aiemmin vähemmälle huomiolle on jäänyt kaupunkia ohjaava Kummisetä, jolla ei ole mitään virallista asemaa, mutta hän on kaupungin rikkain mies. Tiivis selostus kaupungin talouselämästä on mielenkiintoinen, muun muassa telakka on siirtynyt ulkomaisesta omistuksesta pietarilaisyrittäjien käsiin, ja juurilleen palannut Helkama on suuri työllistäjä.

Henkilötarinat ovat kirjan parasta antia kuten kuvaus Viipurin linnan johtajasta Svetlana Abdullinasta ja Viipurin "kävelevästä tietosanakirjasta" arkkitehti Juha Lankisesta, joka vuosikymmeniä on vaalinut hankaluuksista huolimatta synnyinkaupunkinsa muistoa. Mihail Guzin pitää puolestaan Kellotornin kellon kunnossa. Palava halu omille juurille sai emeritusprofessori Hans Andersinin rakentamaan kesämökin suvun entisen Niemenlautan kartanon maille, joilla myös suvun jäsen taiteilija Hugo Simberg oli. Andersinin realismia edustaa lausunto, ettei hän jaksa uskoa Suomen koskaan saavan menetettyä Karjalaa takaisin. "Varsinkaan nyt, kun Kannaksen uudet öljyterminaalit on avattu". Mård, joka on löytänyt Viipurista paljon lumoavia asioita, näkee muun muassa lasten perinteissä toivoa kaupungille.

Kirja antaa paljon käytännön vinkkejä ja kartat Vanhasta Viipurista niin suomeksi kuin venäjäksi. Suomalaisessa kartassa olisi saanut olla kadunnimiä enemmän, koska niihin viitataan tekstissä. Katujen koottu nimilista teoksen lopussa on hyvä. Kuokkala oli Terijoen kylä samoin Sorvali Viipuria ja Aallon kirjaston korjaustyötä koordinoi suomalainen Viipurin kirjaston restaurointiyhdistys eikä Aalto-yhdistys. Viipurin kaupunki ei suhtaudu "viileän torjuvasti" Mikael Agricolan patsaan pystyttämiseen lähelle entistä Tuomiokirkkoa, vaan kaupungin päättäjät osoittivat halukkuutta asiaan Agricolan kuoleman 450-vuotisjuhlavuoden suomalaisen työryhmän vieraillessa viime kesänä Viipurissa. Teoksen patsaiden luettelossa olisi voitu esittää Yrjö Liipolan Metsänpoika, joka on edelleen Torkkelin puistossa.

Monipuolinen teos on kiintoisaa luettavaa erityisesti nyky-Viipurin elämän kuvauksena, sillä kaupungin historiasta ja entisestä elämästä on aiemmin ilmestynyt lukuisia erikoisalan teoksia ja muisteluita.

EIJA LOUENIVA

• Anders Mård: Takaisin Viipuriin . Tammi.

TS/Eija Loueniva<br />Viipurin Pohjoisvallin varrella sijaitseva kellertävä historiallinen Weckrothin talo on määrä kunnostaa kolmessa vuodessa. Talo paloi pahoin vuonna 1989 ja oli sen jälkeen tyhjillään.
TS/Eija Loueniva
Viipurin Pohjoisvallin varrella sijaitseva kellertävä historiallinen Weckrothin talo on määrä kunnostaa kolmessa vuodessa. Talo paloi pahoin vuonna 1989 ja oli sen jälkeen tyhjillään.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.