Isät ja pojat menneisyyden labyrintissä

Bret Easton Ellisin Lunar Parkissa on aineksia moneen kirjaan. Liki viisisataasivuiseen järkäleeseen on ujutettu perhedraamaa, kauhua, yhteiskuntakritiikkiä ja omaelämäkertaa.

Ellis hyödyntää romaanissa intertekstuaalisuutta: Lunar Park viittaa paitsi itseensä, myös kirjoittajaansa sekä tämän aiempaan tuotantoon. Todellisuudesta on lainassa myös osa romaanihenkilöistä: muun muassa kirjailija Jay McInerney ja näyttelijä David Duchovny "esittävät" itseään kirjan sivuilla.

Kaikesta tästä kehkeytyy säpsäyttävä kokonaisuus.

Lunar Parkin päähenkilö on Bret Easton Ellis. Ellis on jättänyt New Yorkin taakseen ja muuttanut uusioperheineen muodikkaasti maalle.

Nuoruuden tyttöystävästä on tullut vaimo ja pariskunnan yhteinen poika on saanut seuraa pikkusiskosta, jonka Ellisin filmitähtipuoliso on tehnyt toisen miehen kanssa.

Ellis yrittää sopeutua uuteen elämäntyyliin. Kirjailija työstää Lunar Parkin ohella pornoromaania ja opettaa pikkukaupungin collegessa kirjoittamista.

Kireätunnelmaisen perheen päiväkirjamainen tarkastelu tihentyy vajaan parin viikon periodiin, jolloin siihenastinen elämä kääntyy päälaelleen ja menneisyyden haamut astuvat esiin.

Amerikan Psyko palaa

Kohukirjailijan jäähdyttely maalla ei ota onnistuakseen vaan halloween-juhla sysää haparoivan perheenpään kurimukseen. Retriitti rakoilee ja nenänvalkaisu unohtuu, kun diileri kolkuttaa ovelle. Stimulanttien kiihottaman mielen poimuista kömpii esiin vanha, mielialalääkityksen suitsima moniongelmainen minä.

Ellisin demonit tuhoavat pingottuneen idyllin. Lapsuudenkotia muistuttava talo alkaa muuttua oudosti, tyttären Terby-nukke herää henkiin ja maisemissa tuntuu liikkuvan... jokin. Samaan aikaan pikkukaupunkia ahdistaa tieto jäljettömiin katoavista pikkupojista.

Psyykelääkkeiden koossa pitämää Ellisiä kalvaa kipeä isä-suhde, jonka pohjalta hän kirjoitti kohuromaaninsa Amerikan Psyko - oma isä päähenkilö Patrick Batemanin esikuvana. Samainen Bateman, joka tappaa tehokkaasti talossa ja puutarhassa, ilmestyy yllättäen Ellisin uusiin nurkkiin.

Vainoharhat pahenevat ja pian Ellis vetää kaikki ympäriltään omaan mustaan aukkoonsa. Loppua kohden kiihtyvä pyöritys hämmentää todellisuuden ja kuvitelman perusteellisesti sekaisin. Kurimusta seuraa kirkastuminen, jonka merkitys jää lukijan tulkittavaksi.

Svengaava profeetta

Ellis kuvaa hiuksianostattavasti mielen hajoamisen ja vallan ottavan skitsofreenisen rinnakkaismaailman paniikkikohtauksineen. Vääjäämättömästi vyöryvät tapahtumat tuovat mieleen Stanley Kubrickin Hohdon ja Dennis Potterin (suomentamattoman) Hide And Seekin - sairaassa mielessä kaikella on merkitystä ja sitten ei millään.

Lunar Parkin voi lukea romaanina isistä ja pojista ristiriitaisessa, uhkakuvia vilisevässä bushlaisessa maailmassa.

Narsistisessa ympäristössä vastuu on taakka ja isyys sisyfosmainen painajainen ilman onnistumisen mahdollisuuksia.

Ellis tavoittaa jotain oleellista ajastamme. Lunar Parkissa lapsille syötetään mielialalääkkeitä, koira käy terapiassa ja kaikki on kaupan ympärivuorokautisesti. Vieraannuttavan ja sirpaloituneen digitaalimaailman havainnoitsija on kuin hardcore-versio viileästä urbaanin elämänmuodon analyytikosta Don DeLillosta.

Ellis ylittää Lunar Parkissa aiemmat työnsä sekä sisällöllisesti että kerrontateknisesti. Lunar Park on loistava teos, Bret Easton Ellisin suomennetun tuotannon kirkkain saavutus.

MATTI KOMULAINEN

• Bret Easton Ellis: Lunar Park . Suom. Arto Schroderus. Tammi 2005.