Elämäntapapakolaisena
Taalintehtaalla

Vielä viime vuosisadan alussa suomenruotsalaisten ajateltiin kuuluvan eri rotuun kuin suomenkieliset ugrit, joten ruotsinkielen asemaa yritettiin kielipolitiikan ohella suojella myös länsinaapurista omaksutulla rotuhygienialla.

Yksinkertaisesti ilmaistuna rotu tarkoittaa jaettua syntyperää: samaan rotuun kuuluvat ovat läheisempää sukua toisilleen kuin eri rotuun kuuluville. Nykytieteen mielestä tällainen käsite on hyödytön, eikä se oikein istu arkijärkeenkään. Mitä tolkkua esimerkiksi siinä olisi, että me väittäisimme Lola Odusogan verenperinnön olevan sama kuin isällä, mutta jotenkin ratkaisevasti toinen kuin äidillä?

Nykyisin suomenruotsalaisuus määritelläänkin kulttuuriksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna kulttuuri tarkoittaa jaettua elämänkokemusta. Tosin tämäkin käsite on aika hyödytön. Sen mukaan minä kuulun eri kulttuurin kuin isä, jonka jakamassa kodissa kasvoin.

Silti Juha Ruusuvuori haluaa itsepäisesti käyttää sanaparia "suomenruotsalainen kulttuuri" heti uuden kirjansa ensimmäisellä sivulla. Ehkä sen on tarkoitus antaa muodollista arvokkuutta omakohtaisille havainnoille, jotka muutoin edustavat pikemminkin vanhaa kunnon maakuntahuumorin perinnettä.

Selityksen velkaa

Historiallisista romaaneistaan tuttu Ruusuvuori on runsaan vuosikymmenen asunut Taalintehtaalla, ruotsinkielisen saariston sydänmailla.

Ainakin pääkaupungissa kirjailijan valintaa on pidetty käsittämättömänä. Taalintehtaalta katsoen Pasilan tv-studiot sijaitsevat kolmen tunnin matkan päässä, Pasilan tv-studioista katsoen Taalintehdas sijaitsee hevonkuusessa. Muukalainen muumilaaksossa antaa selityksen, jota Ruusuvuorelta on haluttu velkoa. Miksi?

Ruusuvuori paljastuu elämäntapapakolaiseksi.

  Kirjailijan fyysiset raamit ovat riittäneet hyvin kaikkiin suomenkielisen Suomen miehuuskokeisiin, jotka hänen mukaansa ovat synnyinkaupunki Kemissä ankarammat kuin etelän keskuksissa. Ainoastaan asenteen venyttäminen on tuottanut vaikeuksia. Maaltamuuttoa realistisesti peilaavan kirjallisuuden ja Kari Tapion ohella hankalinta on ollut seuraavien tyypillisesti suomalaisten asioiden arvostaminen:

"Sulkeutuneisuus, eriväristen ihmisten pelkääminen, vieraiden kulttuurien halveksunta, kilpaurheilun ja fyysisen väkivallan ihannointi, haluttomuus puhua muita kieliä, naapureiden kadehtiminen, epäluuloisuus muita kohtaan, lain ja esivallan sokea kunnioittaminen, muiden ihmisten haastaminen oikeuteen kaikenlaisten vääryyksien korjaamiseksi, rajakivien siirtely yöllä ja juopottelu sen takia, että uskaltaisi puhua."

Ruusuvuoren lukijan onkin syytä aluksi kuvitella mielessään yli 180-senttinen, 100-kiloinen hetero, joka pitää paikallisista kulttuuririennoista, keveästä rupattelusta ja auringonlaskuista. Sen jälkeen hänen on myös helpompi ymmärtää, mitä Ruusuvuori on elämäänsä löytänyt sen jälkeen, kun päätyi vaimon viemänä ruotsinkieliselle rannikolle.

Ei kuulu teille

Pohjimmiltaan Muukalainen muumilaaksossa onkin rinnakkaisteos Matti Mäkelän Suomen kunnaille (2004). Molemmat vitsailijat puolustavat vakavissaan maaseutuasumisen inhimillistä mittakaavaa ja vastustavat nostalgisesta viihteestä syntyvää mielikuvaa, jonka mukaan maaseutu ei sijaitse vain muutaman kilometrin päässä kauppakeskuksesta vaan vuosikymmenien päässä nykyisyydestä.

Kansanryhmiä koskevia stereotyyppejä Ruusuvuori kommentoi sen verran, ettei hän usko tyypillisen ruotsinkielisen olevan rikas kaupunkilainen Kauniaisista vaan onnellinen maalainen Turunmaalta. Kirjan virallisempi osuus on aluepolitiikkaa, ei kielipolitiikkaa tai natinaa vähemmistöstatuksista, mikä lieneekin viisasta.

Yli sata vuotta sitten suomenkielinen viljelijä Piikkiöstä muutti Korppooseen ja väänsi Wilhelm-isänsä etunimestä itselleen uuden sukunimen, koska alkuasukkaille "Salonen" oli kovin hankala. Lapset oppivat saaristolaisiksi ja ruotsinkielisiksi, lapsenlapsenlapset turkulaisiksi ja suomenkielisiksi. Tätä vuotoa vähemmistöstä enemmistöön paikkaa nyt Juha Ruusuvuori, joka puhuu lapsilleen ruotsia.

Näin täällä on aina eletty. Vain Rkp:n hupsut ja Suomalaisuuden liiton houkat kuvittelevat, että toisten ihmisten omat asiat ovat heidän tärkeitä yhteiskuntakysymyksiään.

PUTTE WILHELMSSON

• Juha Ruusuvuori: Muukalainen muumilaaksossa eli Asutko Vieläkin Taalintehtaalla? WSOY 2005.

TS/Pasi Leino
TS/Pasi Leino
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.