Avaruus on kiehtova
ja vaarallinen paikka

Uusi avaruusooppera on termi, jota on viime vuodet käytetty kuvaamaan tieteiskirjallisuuden suuntausta. Se kertoo vanhanaikaisesti avaruusmatkustamisesta, mutta siinä on kuitenkin luovuttu ylivalonnopeudesta ja laseraseista ja muusta lajityyppiä rasittaneesta rihkamasta. Uusi avaruusooppera on kunnianhimoista ja tieteellisesti uskottavaa kirjallisuutta, mutta se on ennen kaikkea seikkailukirjallisuutta.

Uuden avaruusoopperan keskeisenä nimenä pidetään englantilaissyntyistä, mutta nykyään Alankomaissa asuvaa Alastair Reynoldsia, jolta on nyt suomennettu kahden pienoisromaanin yhteisnide Timanttikoirat, turkoosit päivät . Se jatkaa Reynoldsin aiemmin suomennettujen teosten Ilmestysten avaruuden (2000) ja Kuilukaupungin (2001) teemoja. Tarinat sijoittuvat samaan maailmankaikkeuteen, jossa ihminen on valloittanut galaksista syrjäisen osan.

Reynolds tuo kliseiseen kuvioon realismia. Teknologia kehittyy eri planeetoilla eri suuntiin, koska yhteyttä ei pystytä pitämään yllä, kun matka aurinkokunnasta toiseen kestää vuosikymmeniä tai jopa satoja. Uusinta teknologiaa edustavat nanokoneet sairastuvat ruttoon, mikä aiheuttaa yhteiskuntien tuhoa. Reynoldsin kuvaamana ihminen on maailmankaikkeudessa yksin, koska muilta planeetoilta ei löydy tunnistettavaa älyllistä elämää.

Uuden suomennoksen tarinat on alun perin julkaistu pienipainoksisina erikoiskustantamojen niteinä, joista ne on koottu omaksi kirjakseen. " Timanttikoirat (2001) on jännitystarina, jossa retkikunta tutkii muinaisen sivilisaation jälkeensä jättämää katedraalia. Rakennus asettaa ihmisille tehtäviä ja vääristä ratkaisuista tulee julma rangaistus. Uusi bioteknologia auttaa korjaamaan silpomiset, mutta raja tulee väkisinkin vastaan. Novellin idea tuntuu olevan peräisin vajaan kymmenen vuoden takaisesta Cube-elokuvasta, mutta Reynolds vie sitä tarkkasilmäisen tieteelliseen suuntaan.

Turkoosit päivät (2002) taas lainaa ideansa Stanislaw Lemin Solaris -romaanista ja Andrei Tarkovskin siitä tekemästä elokuvasta: planeetalla sijaitseva iso valtameri pystyy ottamaan haltuunsa siinä uivien ihmisten elämät ja säilyttämään näiden muistot. Uiminen meressä on vaarallista, mutta kiehtovaa. Lopussa Reynolds näyttää, miten ihmisellä on jatkuva kaipuu sulautua rakastamiinsa ihmisiin.

Kirjallisesti Reynolds on hiukan jähmeä. Uuteenkin avaruusoopperaan näyttää kuuluvan keksintöjen ja koneiden jatkuva esittely, joka saattaa vieraannuttaa toimintaa kaipaavaa lukijaa. Kirjan lukeminen ei suju, jos ei tunne Reynoldsin muissa teoksissa luomaa mytologiaa.

Scifi-piireissä on aina podettu huonoa omatuntoa ihmiskuvauksen ohuudesta, ja kehuttu Reynolds antaakin henkilöidensä jatkuvasti pohtia tekemisiään ja tuntemuksiaan. Muutoin Reynolds jatkaa vakaasti jo 1930-luvulla alkanutta brittiläisen trillerin linjaa ja varsinkin Timanttikoirien alku muistuttaa vaikkapa Len Deightonin vakoiluromaaneja.

JURI NUMMELIN

• Alastair Reynolds: Timanttikoirat, turkoosit päivät . Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Like 2005.

TS/Marttiina Sairanen<br />Alastair Reynolds vieraili Turun kirjamessuilla vuonna 2004.
TS/Marttiina Sairanen
Alastair Reynolds vieraili Turun kirjamessuilla vuonna 2004.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.