Laatukirjallisuutta Englannista

Monet englantilaiskirjailijat ovat tunnettuja ympäri maailmaa. He ammentavat maansa pitkästä ja monipuolisesta kirjallisuusperinteestä, kirjoittavat he sitten lapsille, nuorille tai aikuisille. Tämän katsauksen teokset eroavat toisistaan todella paljon, mutta niitä kaikkia yhdistää sisällön laadukkuus.

Yhä teknistyvämmässä maailmassamme monet laitteet aiheuttavat ongelmia käyttäjälleen. Näin myös Michael Bondin teoksessa Paddington panee töpinäksi . Kirja on jo neljäs Brownin perheen luona asuvasta karhuherra Paddingtonista. Tämän hyväsydämisen, mutta kommelluksille alttiin karhun toilailuja on voinut seurata myös televisiosta.

Paddington hankkii mielellään uusia kokemuksia, joita Brownit hänelle mielellään tarjoavatkin. Tällä kertaa Paddington käy eväsretkellä joella, huutokaupassa, elokuvissa ja ravintolassa. Pikapesulassa hän saa aikaan melkoisen sotkun, tai pitäisikö sanoa liiankin siistiä, sillä paikka tulvii vettä ja vaahtoa. Karhuherran hellyttävä olemus saa jälleen kerran ihmisten auttamishalun ja ystävällisyyden esille. Pesulanhoitaja pelastaa Paddingtonin pulasta ja hoitaa pyykit ensiluokkaiseen kuntoon.

Michael Bond kirjoittaa hauskoja tarinoita, joissa lapsilukija voi samaistua pikkuiseen karhuun. Paddingtonillekin monet asiat ovat uusia ja ihmeellisiä eli niihin on syytä tutustua perusteellisesti. Asiat saattavat kuitenkin mennä hullusti, mutta onneksi joku aikuinen tulee aina apuun. Peggy Fortnumin kuvitus on varsin sotkuista, kun taas Kaisa Katteluksen suomennos on selkeää ja hyvää kieltä.

Kuinka kaikki vedettiin käyntiin

Paddingtonin aurinkoiselle maailmalle vastakohdan tarjoaa Philip Pullmanin Kellopeli eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin . Englantilaisella kirjallisuudella on myös pitkät kauhuperinteet, mutta Pullmanin teoksen lähimpänä sukulaisena pitäisin kuitenkin saksalaisen E.T.A. Hoffmannin (1776-1822) kauhuromanttisia novelleja. Kumpikin kirjailija hyödyntää mekaanisten nukkehahmojen luonnotonta ja kammottavaa liikkeiden toistoa. Pullman asettaa vastakkain ihmisen ja koneen ja asettaa pohdittavaksi, missä kulkee niiden välinen raja. Voiko ihmislasta jäljittelevä keinotekoinen nukke herätä henkiin Pinokkion lailla?

Pullmanin mukaan tarinakin kuljettaa itseään eteenpäin, kun se kerran on vedetty käyntiin. Kirjan kauhutarinan kertojana toimii nuori kirjailija Fritz, joka pitää koko kapakan asiakaskuntaa pihdeissään kertoessaan pelottavaa tarinaa. Tarina keskeytyy, kun ovesta astuu pelottava hahmo, jollaisen Fritz on juuri kuvaillut. Väki pakenee ja tarina alkaa elää omaa synkkää kulkuaan, mistä ei puutu pelkoa eikä kuolemaa. Tätä satua ei voi suositella kovin nuorille lukijoille, sillä tarina on varsin pelottava, vaikka synkkyyden keskellä rakkaus loistaa sitten sitäkin kirkkaampana.

Teoksessa on myös omalaatuisia "tietolaatikoita", joissa kommentoidaan esiin tulevia asioita. Peter Baileyn kuvitus on vanhahtavaa, salaperäisen hämärää. Helene Bützowin sujuva suomennos pitää lukijan tiukasti tämän huikean tarinan otteessa.

Viimeinen matka

J.R.R Tolkienin (1892-1973) teokset Hobitti ja Taru Sormusten herrasta ovat tulleet läheiseksi monille pienille ja isoille lukijoille. Kirjailija hyvästeli teosten sankarit pienessä runokirjassa Bilbon viimeinen laulu , jonka hän kirjoitti sihteerilleen kiitokseksi. Teos julkaistiin vuonna 1974, vuosi kirjailijan kuoleman jälkeen.

Runoissa vallitsee lähtemisen teema, siinä voidaan nähdä myös kuolemasymboliikkaa. Kirjoittiko Tolkien myös itsestään näissä surullisen kauniissa pikku säkeissään? Runoissa kuolemaan viittaavat väsymys ja laiva, joka suuntaa Lännen läntisimpään maahan, jossa saa lopultakin rauhan. Teos päättyy viittaukseen taivaasta: "Keski-Maa jo unhoon jää. Noin tähteen näyttää maston pää!"

Teoksen miniatyyrimaiset kuvat ovat monia Tolkienin teoksia kuvittaneen Pauline Baynesin käsialaa. Jukka Virtanen on kääntänyt runot alun perin Ryhmäteatterin näytelmäesitykseen. Keski-Maa ei ole jäänyt lukijoilta unhoon. Kirjatrilogiaa Taru Sormusten herrasta on myyty monta miljoonaa ja siitä tehty elokuvaversio on ollut ennennäkemätön menestystarina.

PERTTI T. JOKINEN

• Michael Bond: Paddington panee töpinäksi . Kuvittanut Peggy Fortnum. Suom. Kaisa Kattelus. Tammi 2005.

• Philip Pullman: Kellopeli eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin . Kuvittanut Peter Bailey. Suom. Helene Bützow. Tammi 2005.

• J.R.R. Tolkien: Bilbon viimeinen laulu . Kuvittanut Pauline Baynes. Suom. Jukka Virtanen. WSOY 2005.

TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.