Rocktähti otti otsaansa
runoilijanleiman

"Vielä en ole kirjoittanut riviäkään, / mutta kaikki runoilijan ulkoiset ominaisuudet minulla on: / kiharat hiukset ja sirot kädet, olen hento", glamrock-ikoni Marc Bolania ulkoisesti muistuttavana Tehosekoitin-solistina tutuksi tullut Otto Grundström aloittaa esikoiskokoelmansa ensimmäisen runon 27-vuotiaat runoilijat! .

Tähtiotsa jatkuu proosamaisesti virtaavana uuden Oton esittelynä, jonka voi kiteyttää: Rocktähdet kuolevat yleensä 27-vuotiaana. Niin teki Tehosekoittimen Ottokin. Kauan eläköön uusi Otto.

Ja millainen runoilija-Otto on? Romantikko, joka pelkää puhua ihmisille, lainaa usein rahaa itseään köyhemmiltä ystäviltään, polttaa ketjussa ja juo aivan liikaa. "Minulla on diagnosoitu / narsistis-neuroottinen persoonallisuushäiriö, / enkä siksi tarvitse miesten koulua", hän paljastaa.

Outo Otto

Otto on Erilainen, ja kuten lajinsa edustajat tapaavat olla - jotenkin Liikkis.

Yksi kokoelman liikuttavimmista tilannekuvista on runo, jossa kahdeksanvuotias minä valaistuu televisiota katsellessaan: "- - Ymmärsin / että kaikki uskonnot ovat yhtä / / että on vain yksi pyhä / ja että kaikki on pyhää. / Yritin kertoa vanhemmilleni / mutta itkultani en löytänyt sanoja. / / Juoksin vain huoneeseeni / ja vedin sängyn oven eteen, / / ettei kukaan näkisi nöyryytystäni."

Samanlaisia ilmestyksiä minä kokee aikuisenakin, eikä niistä ole helppoa palata ajalliseen maailmaan: " - - katsoin silmät pyöreinä ympärilleni, / pudistin pölyn vaatteistani, / tilasin oluen ja toivoin / / että saisin kohtauksen / ja purisin kieleni poikki / / eikä tarvitsisi selitellä vaikenemistaan."

Runousoppi

Niin kiehtova kuin kummaheppu-Otto onkin, jatkon kannalta kiinnostavinta on se, kuinka tekijä määrittelee runousoppinsa: "- - Minua ei kiinnosta hienostunut tyyli, / ei puritaaninen työmoraali. / Kirjoituskoneen äärellä vietetyt / / yksinäiset ja hedelmättömät tunnit / eivät ole minua varten. / - -". Ja: "Ei runous ole lavalla / taiteellisten kansien välissä, / runoutta on koko elämä, / kuin oksentaisi teräviä sirpaleita / sielunsa peilistä, / paljain käsin ojentaisi / kekäleet rakkauden tulesta / - -".

Paikoitellen Grundström tapailee tiiviimpääkin - hienostuneempaa? - ilmaisua, mutta ehdottomasti omimmillaan hän on tajunnanvirtamaisessa vyörytyksessä. Tuosta tyylistä voisi olla enempäänkin kuin omaelämäkerralliseen tilitykseen.

Oikeastaan Rimbaud'lla ratsastavan runoilijan suorastaan pitää pystyä sukeltamaan syvemmälle. Vaikkapa sitten niihin valaistumisen hetkiin, jotka saivat kahdeksanvuotiaan "Oton" juoksemaan huoneeseensa ja vetämään sängyn oven eteen.

TUOMO KARHU

• Otto Grundström: Tähtiotsa . Johnny Kniga 2005.

TS/Compic<br />Tehosekoittimen solisti Otto Grundström loi nahkansa ja muuttui runoilijaksi.
TS/Compic
Tehosekoittimen solisti Otto Grundström loi nahkansa ja muuttui runoilijaksi.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.