Suuri kirottu - suuri näkijä

Erikoisesta elämäntarinastaan ja runostaan Le Bateau Ivre (1871, suomennettu mm. nimillä Juopunut pursi, Humaltunut venhe ja Känninen paatti) parhaiten tunnetun ranskalaisrunoilijan Arthur Rimbaud'n (1854-1891) syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi 150 vuotta.

Paitsi että Rimbaud kuuluu kirjallisuushistorian kaanoniin, miehen huumehöyryiset tutkimusmatkat ihmismieleen ovat innoittaneet maineikkaita rockmusiikin tekijöitä Jim Morrisonista Bob Dylaniin ja Patti Smithiin, runoilijoista puhumattakaan.

Yhä pitemmälle loikkiva Sammakko on ottanut tehtäväkseen tuoda Rimbaud'n myös suomalaisille lukijoille. Hirtettyjen tanssiaisten (2000) jatkoksi sopivasti uhkarohkea Einari Aaltonen on suomentanut kirjat Kausi helvetissä ja Illuminaatioita - jotka kustantaja on varustanut myös ranskankielisillä alkuperäisrunoilla - sekä viimeisimpänä teoksen Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä .

Lisäksi tarjolla on Henry Millerin erinomainen Rimbaud-tutkielma Salamurhaajien aika (2000).

Luonto ihanteena

Rimbaud oli runoilijana näkijätyyppiä, sitä samaa heimoa, jota suomalaisista lyyrikoista edustavat esimerkiksi Risto Ahti ja J. K. Ihalainen. Kirkkaimmin näkijän ominaislaatu ilmenee ainoassa runoilijan itsensä kokoamassa teoksessa Kausi helvetissä.

"Tiede, uusi aateli! Edistys. Maailma kulkee eteenpäin! Miksei se voisi kääntyäkin? Se on monien näky. Matkaamme kohti Henkeä . Ennustukseni käy toteen, se on varmaa", vakuuttaa runoilija, jolle luonto edustaa ihannetilaa ja sivistys tieteineen ja taiteineen jotain, mistä ihmiskunnan pitäisi vapautua.

Etteivät vain Rousseun opit kummittelisi tässäkin: "Tunnenko vielä luonnon? tunnenko minä itseni? - Ei enää sanoja. Hautaan kuolleet vatsani. Huutoja, rummutusta, tanssi, tanssi, tanssi, tanssi! En näe edes hetkeä, jolloin valkoiset astuvat maihin ja minä vaivun tyhjyyteen."

Yhtä kiihkeää, lapsellisen yksinkertaista ja kuitenkin vaikeasti avautuvaa sanailua on koko helvetin kirja.

Jäähyväiset runoudelle

Illuminaatioita on toinen Rimbaud'n elinaikana julkaistu teos. Sen kokosi hänen runoilijaystävänsä Paul Verlaine, joka myös keksi kirjan nimen. Proosarunoista koostuvan kokoelman ilmestyessä Rimbaud oli jo hylännyt runouspiirit ja kadonnut runojensa ihmeelliseen Afrikkaan.

Teos poikkeaa temperamentiltaan kiihkeästi ryntäilevästä edeltäjästään. Huutomerkkejä riittää edelleen, mutta mattinykäsmäisen uhkarohkeat kurotukset kohti uutta uljasta tulevaisuutta ovat vaihtuneet paikoin lähes seesteisiin kuviin.

Saattaapa visionäärin katse lipsahtaa menneeseenkin: "Lapsena jotkut taivaat herkistivät tapani nähdä: kaikki luonteet antoivat vivahteita kasvonpiirteilleni. Ilmiöt liikuttuivat."

Kaikkinensa proosarunoissa puhuu ranskalaiseen ja eurooppalaiseen sivistykseen läpeensä kyllästynyt, maansa myynyt mies. Illuminaatioiden on helppo nähdä ennakoivan paitsi runoilijan tulevaa kohtaloa, myös 20. vuosisadan modernia runoutta.

Visionääristä ihmisraunioksi

Tuorein Einari Aaltosen Rimbaud-käännöksistä, Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä , on valaiseva esitys runoilijan kirjallisuusteoreettisesta näkökannasta ja siksi hyvä teos aloittaa Rimbaud'hon tutustuminen.

Suomennoksesta löytyvät muun muassa runoilijan vasta 16-vuotiaana kirjoittamat "Näkijän kirjeet", joista jälkimmäiseen sisältyvät usein lainatut sanat: "Runoilija tekee itsestään näkijän sekoittamalla kaikki aistinsa pitkäkestoisesti, perinpohjaisesti ja järjestelmällisesti."

Harjoittamalla "sanoinkuvaamatonta kidutusta" rimbaudilaisesta runoilijasta sukeutuu "suuri sairas, suuri rikollinen, suuri kirottu".

Ei siis mikään unelmavävy, mutta ehkä osittain siksikin vuosikymmenestä toiseen suosittu.

Jos nuoruudenkirjeet ovatkin valikoiman kirjallisuushistoriallisesti merkittävintä antia, kiinnostavaa on myös seurata Rimbaud'n muodonmuutosta innoittuneesta näkijästä ihmisraunioksi, joka päättää yhden viimeisistä kirjeistään: "Elämämme on kurjuutta, loputonta kurjuutta! Miksi olemme olemassa?"

Nyt kun Sammakko on saanut Rimbaud'n pois päiväjärjestyksestä, kustantamo voisi seuraavana sankaritekonaan tarttua runoilijakomeettaa jumaloineen The Doors -yhtyeen keulakuvan, Jim Morrisonin, runouteen.

Kyllä liskokuninkaan monenkirjavasta tuotannosta yhden valikoiman verran suomalaisenkin julkaisukynnyksen ylittävää runoa löytyy.

TUOMO KARHU

• Arthur Rimbaud: Kausi helvetissä - Une saison en enfer . Suom. Einari Aaltonen. Sammakko.

• Arthur Rimbaud: Illuminaatioita - Illuminations . Suom. Einari Aaltonen. Sammakko.

• Arthur Rimbaud: Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä . Suom. ja toim. Einari Aaltonen. Sammakko.

TS/<br />Runoilijakomeetta Arthur Rimbaud'n teoksia voi lukea vihdoin myös suomeksi.
TS/
Runoilijakomeetta Arthur Rimbaud'n teoksia voi lukea vihdoin myös suomeksi.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.