Valkopukuisen raivottaren hämäävät runot

Jos Emily Dickinson (1830-1886) eläisi ja kirjoittaisi 2000-luvulla, hänestä tulisi todennäköisesti goottirunouden kruunaamaton kuningatar, outo lintu kirjallisen establishmentin reunalla.

Määrämittaan paketoitujen säkeiden pikkusievän pinnan alla piilee kalmanhajuisia kuvia ja ilkeitä, teräviä piikkejä. Lapsenomaisen herttaisuuden ja armottoman, paikoin lähes sadomasokistisen tunnun välille pingottuu runoissa voimakas jännite. Runoilija väijyy ja vihjailee, ja runojen monitulkintaisuus härnää lukijaa.

Ensimmäinen, suppea valikoima Dickinsonin runoja julkaistiin Yhdysvalloissa vasta neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen, 1890. Seuraaviakin valikoimia muokattiin ja korjattiin ajan henkeen paremmin kelpaaviksi, ja muuttamattomina, ajallisessa järjestyksessä Dickinsonin "kootut runot" ilmestyivät vasta 1955.

Paljon naisten suomennoksia

Nyt käsillä olevan suomennosvalikoiman kääntäjä Merja Virolainen on valinnut Dickinsonin 1775 runosta antologiaansa 78 tekstiä, suurin osa ennen suomentamattomia. Vaikka Dickinsonia on käännetty suomeksi 1930-luvulta lähtien, mitään kattavia kokonaisuuksia tai läpileikkauksia ei ole päässyt syntymään. Suuri osa käännöksistä on naisten työn tulosta. Valitsee sielu seuransa (1992) sekä Maailma, tässä kirjeeni (2003) ovat laajimmat suomennoskoosteet, joita kumpaakin on ollut toimittamassa Sirkka Heiskanen-Mäkelä.

Yksittäisiä runoja ovat kääntäneet esimerkiksi Katri Vala, Helvi Juvonen, Aale Tynni sekä Aila Meriluoto.

Virolaisen omia suomennoksia on iilmestynyt Nuori Voima -lehdessä. Kattavista saatesanoista, joissa Virolainen selostaa suomennosten historiaa, puuttuu kuitenkin yksi teos, Ville Revon toimittama Tähtien väri -valikoima amerikkalaista runoutta (1992), jossa on Dickinson-suomennoksia sekä Revolta että Juvoselta.

Virolainen tulkitsee siis runsaasti lisää Dickinsonia suomalaisten ulottuville. Lukumäärääkin ansiokkaampi tulos on hänen tavoittamansa suomennosten henki.

Ärsyttävä ja viettelevä puhuja

Kirjaimellisen kääntämisen Virolainen punnitsee liian kevyeksi ja ottaa tarpeen tullen vapauksia "oikeaan" s.o .mielestään mahdollisimman dickinsonmaiseen tunnelmaan pääsemiseksi. Näin säkeistä erottuu ärsyttävä ja kohtuuton, sirosteleva ja viettelevä puhuja. Ero aikaisempiin tulkintoihin on ilmeinen: painopiste on runojen jylhyydessä ja paikoittaisessa tahallisessa töksähtelevyydessä eikä niinkään henkäyksenkeveissä luonnonhavainnoissa. Nyt ne terävöittävät kontrasteja ja ristiriitoja.

Suomentajan kriteerinä oli koota yhteen runoja niiden runollisen kiinnostavuuden, keskeisten teemojen ja tunnettuuden perusteella. Alkutekstin muodollisena esikuvana Dickinson on käyttänyt lapsuutensa virsimittaa, jota löytyy myös englanninkielisestä kansanrunoudesta ja lastenloruista. Jambin lisäksi Dickinson suosi myös trokeeta ja daktyyliä - ja sepitti runoja, joissa oli mittaa vain osittain tai ei ollenkaan.

Kummallisilta vaikuttavat,sieltä täältä esille pomppaavat isot alkukirjaimet ja ajatusviivat Virolainen on mukauttanut tavanomaiseen suomenkieleen käyttämällä pieniä alkukirjaimia ja jättämällä suuren osan ajatusviivoja pois.

Aina nälkäinen

Alkuperäinen katkeilevaksi muotoiltu ilmaisu tukee Dickinsonin aiheita: hän pohtii tuskaantumisen ja raivon partaalle saakka, miksi Jumala, joka kertoo itsestään hyvänä ja kaikkivaltiaana, sallii pahan. Kristinuskon uskottavuus oli hänen ydinkysymyksiään, ja hän sovelsi kristillistä kuvastoa kukistamaan sen normeja. Runoissa Jumala kääntyy pois ihmisestä ja kiduttaa tätä poissaololla ja vastauksettomuudella: "---Jumalan sana varpusille pitää:/ne ovat jo niukasta rakkaudesta oppineet/millaista onkaan olla aina nälkäinen."

Kristus näyttäytyy runoissa ikään kuin Jumalan vastakohtana, lempeänä ja ihmisen puolelle asettuvana: "---Kristus poikaset pesästä kerää,/ryövää vaivihkaa turvaan/rastaan rastaan perään." Taivaallinen ja maallinen rakkaus solmiutuvat yhteen, Ia runojen puhuja mieltää itsensä Kristuksen morsiameksi:"On minun jumalainen arvonimi:/ puoliso, joskin vailla sen tunnusta!/ Minulle suotu on ankara asema:/ kuningatar Golgatan mailla!"

Yksi Dickinsonin miespuolisista ihastuksista muutti Calvary-nimiselle paikkakunnalle, joka tarkoittaa myös Pääkallonpaikkaa, Golgataa. Dickinson viljelee runoissaan molempia paikannimiä, ja Virolainen kertoo valaisevissa jälkisanoissaan käyttävänsä johdonmukaisesti vain Golgata-nimeä.

Mitta sitoo ja päästää

Dickinsonin rakkausaiheisissa runoissa tunteen kohde esitetään usein hämärästi. Kohde voi olla jumalhahmo monimielisessä merkityksessä, nainen tai mies, läheinen ystävä tai sukulainen. Kärsimys - Golgata - yhdistää rakastavaiset eikä Dickinsonin runoista muunlaista rakkautta löydykään. Intohimo roihuaa synkkänä ja sakeana:" Ja susi kurkisteli meitä,/huuhkaja katsoi ihmetellen/ja käärmeen satiininen hahmo/sujahti salaa rinnallemme.// Salaman terä välkähteli, /vaatteita repi myrsky päältä/ja tuima korppikotka rääkyi/nälkäänsä vuoren jyrkänteeltä.---" Tuhon uhka ja väkivalta ovat maustamassa lähes kaikkea Dickinsonin runoilemaa.

Rakkausrunojenkin "master" -termiä on koetettu tutkimuksessa selvittää. Se voi tarkoittaa hengellistä opettajaa, Mestaria; se merkitsee myös herraa ja valtiasta. Golgatan kuningattarella ei ole kruunua, mutta hänellä on käskijänsä ja omistajansa.

Määrämitta sitoo ja päästää. Toki se on aikakautensa ilmiö, ja omaääninen Dickinson kirjoitti säkeitään siirtymävaiheessa romantiikasta irtautuen ja imagismia lähestyen. Vaikka mitan asettamiin raameihin voisi piiloutua kuin suojavaatteeseen, Dickinson valjasti muodon vaatimukset hyödykseen. Kielen kapinasta, rajuista rinnastuksista syntyy rujoa kauneutta.

TAINA RATIA

• Emily Dickinson: Golgatan kuningatar. -Valikoiman suomentanut ja toimittanut Merja Virolainen. Tammi 2004.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.