Askel maailmaan?

Harva esikoisrunoilija ilmaisee itseään keskeislyriikan keinoin. Rita Dahl on kuitenkin näin tehnyt. 1971 syntynyt Dahl ei ole iältäänkään ihan keskivertodebytantti. Joskus runoilijan nuoruus tarkoittaa, että kokoelmaan ahdetaan röykkiöittäin mitä erilaisimpia aineksia ja säkeitä, vaikkei sanottavaa niin olisikaan. Dahlin Kun luulet olevasi yksin -kokoelma ei pursuile eikä ironisoi ylenpalttisesti.

Tyypillistä esikoisuudelle on, että Dahl kuvaa minuuden kehitysvaiheita. Lähtökohtana on tunnistettava tilanne, jossa runon minä katsoo itseään peiliin: "Kun peili puhuu, / takana ei ole mitään." Tyhjyys näyttää tarkoittavan myös sanattomuutta, joka ei suinkaan kysy tai ota kantaa: "Mitä kertoisin tulesta, en mitään."

Jokin estää ja pidättelee

Rita Dahl on tunnettu kulttuuriskribentti ja kriitikko. Hänen kynästään lähtee ajoittain reippaitakin kannanottoja. Voisi kuvitella, että myös runot olisivat kärkevämpiä ja kohtisuorempia. Ennemminkin Dahl vihjailee ja kirjoittaa ympäripyöreästi tai ohuesti: "Kevään sumu silmissä, versoo loskan kirvel / helmikuun iltana taivas laahaa maassa, / harmaa purje." Minä on sisällään, huoneessaan syvällä: "Ikkuna on ovi sisäänpäin". Minä on kykenemätön liikkumaan ja liikuttumaan. Jokin estää ja pidättelee.

"Huonerunouden" kirjoittaminen on tänä päivänä suosittua. Niin Saila Susiluodon erinomaiset proosarunot kuin vaikkapa Sanna Karlströmin palkittu esikoinen pohtivat sisätilan ja (nais)minuuden suhdetta. Huoneen vangiksi voi myös jäädä, ja mitä pidempään siellä on, sitä hankalammaksi ulostulo muodostuu.

"Käteni ovat niin pienet, niihin tuskin mahtuu tämä huone" on kuvaava otsikko kolmannelle osastolle. Runon minä alkaa ymmärtää, ettei voi vain itseensä syventymällä ymmärtää elämää tai kenties edes elää. Paradoksaalista kyllä, kun minä kapuaa "Jaakon pavunvartta", askeleet vievätkin "syvemmälle kotiin, joka asuu sisällä". Kuudennessa osastossa kevät tuo hieman iloa ja lohtua sisuksissaan vaeltavalle, mutta kuinka ollakaan, syksy tappaa versot. Kesään kuuluu myös ryhdin suoristaminen: "Nousen vedestä kuin joutsen, / kaula ylväänä kaarran kaupungissa."

Minä, huone ja ulkomaailma

Kokoelman runot ovat monesti proosarunoja ja muutenkin proosanomaisia, eikä niissä leikitellä kuvilla tai sanoilla. Viimeisen osaston lyhyet runot antavat yleensä kolme, enimmillään viisi säettä. Ulkomaailman vastaanottaminen alkaa. Nimeltä mainittu Chagall toimii inspiraation lähteenä surrealistiselle ja absurdille otteelle, leijuville säkeille ja irrallisille sanoille. Naapuriin voi tutustua jos vaikka leikkii imurikauppiasta, ja viereisen oven voi avata "välinpitämätön kartanonrouva. / Vallihautaa ei voi ylittää". Ripaus huumoria virkistää.

Ennen kaikkea triangeli minä-huone-ulkomaailma kuvaa Dahlin tematiikkaa. Kyse on siitä, miten kohdata oudot ja kenties ahdistusta herättävät ulkoiset ärsykkeet kuten naapurit. Siinä sitä onkin pohdittavaa. Jotenkin vain tuntuu, ettei rohkaistuminen riitä: jos edelleen keskiössä on se sama vanha minä, ei todellisia kohtaamisia synny. Askel ei merkitse silloin avautumista maailmaan vaan muuttumattoman itsensä siirtämisestä paikasta toiseen. Maailmassa eivät pahimpia ole kopeat "kartanonrouvat" tai muut täti-ihmiset!

Virginia Woolf kehotti tappamaan "kodin enkelin" eli sisäistetyn roolin, joka vangitsee naiset kodin epäitsenäisiksi hengettäriksi. Sanonta "taiteilijan täytyy tappaa läheisensä" pätee Dahlin kokoelmaan. Olisi ronkittava myös mustempia vesiä - ja heittäydyttävä niihin. Tuntuu kuin sanottavaa ei olisi vielä riittävästi tai kuin sanomista jostakin syystä välteltäisiin.

Voi olla, että kokenut kirjoittaja ja runouden tuntija tunteekin liikaa erinomaista runoutta, mikä saattaa halvaannuttaa kirjoittajan. Dahlin runoista puuttuu lopullinen uskallus murtautua ulos liiallisista ja monista ennakko-odotuksista.

SIRU KAINULAINEN

• Rita Dahl: Kun luulet olevasi yksin . Loki-Kirjat 2004.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.