Eloonjäämistaistelu sivullisen silmin

Vaikka se ei kirjallisuuskilpailujen ehdokaslistoissa näykään, Maarit Verronen kirjoitti kaksi vuoden 2004 tärkeimpiin lukeutuvaa suomenkielistä kaunokirjaa. Sekä romaani Pieni elintila että novellikokoelma Keihäslintu tuovat painavan lisänsä Verrosen omia polkujaan kulkevaan tuotantoon.

Verronen kirjoittaa vaikeasti luokiteltavaa proosaa, joka sijoittuu tuttuun ja kuitenkin vieraaseen todellisuuteen. Tapahtumapaikka on usein saari tai muu syrjäinen paikka, ja päähenkilö maailmaa enemmän tai vähemmän yläviistosta tarkasteleva sivullinen.

Pieni elintila sijoittuu Scillysaarille, päähenkilö on yksin matkustava Natalia.

Pieneen rakoseen mahtuva ihminen

Romaani liikkuu nykyajassa ja menneisyydessä. Nykyaikaan sijoittuvien lukujen otsikko on Matkalla ja menneeseen palaavien Ennen.

Muistellessaan minäkertoja keskittyy pitkälti sukulaistensa ja ystäviensä inhimillisiin heikkouksiin - ja niitähän riittää. Raadollisimman kuvan Natalia piirtää vanhemmistaan, jotka näyttäytyvät pikkusieluisina nolojen tilanteiden mitättömyyksinä. Jopa kertojan etunimi paljastuu moukkamaiseksi erehdykseksi: vanhemmat tajusivat Natalian "ryssännimeksi" vasta sukulaisten puheista ristiäisten jälkeen.

Hurraamista ei ole ystävissä tai koulu- ja työkavereissakaan, puhumattakaan Scillysaarilla öykkäröivästä porhopariskunnasta, jonka törmäilyä Natalia joutuu seuraamaan lähempää kuin haluaisikaan. Ei ihme, että Natalia viihtyy yksinäisillä seuduilla ja sivustaseuraajana, joka mieluummin piirtää kuin kohtaa ihmisiä.

Lohdulliseksi muuten pohjattoman penseän romaanin tekee se, että Natalia viihtyy omassa pienessä tilassaan: "Tunsin omituista riemua tuosta kaikesta: tavasta olla ja elää, liikkua ja majoittua. Se oli minun maailmani. Pienet rakoset, joihin mahtui sopivasti yksi tällainen ihminen."

Lajikumppaneitaan kuristava ihminen

Verronen katsoo ihmistä kuin biologi, jolle ihmisen kielteisetkin piirteet näyttäytyvät kiinnostavina lajiominaisuuksina. Näkökulma tuntuu edelleen tuoreelta ja virkistävältä.

Keihäslinnun novellit esittelevät ihmisen tapoja kuristaa lajikumppaneitaan hengiltä. Äiti hukuttaa poikansa, isoisä usuttaa kuusivuotiaan lapsenlapsensa kuolemaan aatteen nimissä, syrjäisen kansan lapset raiskaavat ja tappavat heitä tutkimaan tulleen pariskunnan. Kokoavana kertomuksena toimii teoksen päättävä, pitkä niminovelli, jonka otsikko viittaa 1844 sukupuuttoon kuolleeseen, siivetönruokiksikin kutsuttuun lajiin.

"Kyetäkseen paremmin uimaan ja sukeltamaan siivetönruokit olivat aikoinaan evolutiivisen hitaasti luopuneet lentotaidosta. Sukupuuton valossa se oli traaginen erehdys, mutta niin evoluutio toimii: eliöt sopeutuvat oleviin oloihin, eivät tuleviin, joista eivät vielä mitään voi tietää. Satojatuhansia tai miljoonia vuosia sitten siivetönruokit eivät olleet aavistaneet, että joskus vielä maailmassa olisi olentoja, jotka haluaisivat nukkua yönsä niiden höyhenten keskellä", Verronen kirjoittaa.

Elämä kaikkinensa näyttäytyy Keihäslinnussa eloonjäämistaisteluna, jossa ihminen on sekä muiden lajien että itsensä pahin vihollinen. Ongelma on enemmän ekologinen kuin psykologinen.

TUOMO KARHU

• Maarit Verronen: Pieni elintila . Tammi 2004.

• Maarit Verronen: Keihäslintu . Tammi 2004.

TS/Timo Jerkku<br />Vuoden aikana kaksi erinomaista kirjaa julkaissut Maarit Verronen katsoo maailmaa sivullisen silmin.
TS/Timo Jerkku
Vuoden aikana kaksi erinomaista kirjaa julkaissut Maarit Verronen katsoo maailmaa sivullisen silmin.
TS/<br />Pienikin elintila, jopa teltta, riittää joillekin ihmisille.
TS/
Pienikin elintila, jopa teltta, riittää joillekin ihmisille.
TS/<br />Keihäslintu kuoli sukupuuttoon, koska ihminen halusi nukkua höyhenten keskellä.
TS/
Keihäslintu kuoli sukupuuttoon, koska ihminen halusi nukkua höyhenten keskellä.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.