Sananjalalla koreasti

Sanojen monimerkityksisyydellä jo vuosikymmeniä leikkinyt Jukka Parkkinen on uusimmassa kirjassaan lähtenyt karsimaan runsasta kieltään ja pelkistänyt sanottavansa runoiksi. Sananjalkoja metsäpolulla on silti tuttua Parkkista, vaikka ilmiasultaan totuttua niukempaa.

Parkkinen on tarkka luonnon yksityiskohtien havainnoija. Siksi runokirjan jakautuminen kuuteen toisistaan hivenen poikkeavaan pääjaksoon ei yllätä. Suomalaista luontoa voi katsoa niin monesta näkökulmasta, ja Parkkisen valinnat istuvat hyvin luonnon kiertokulkuun: ensin on termien maistelua, joista nautittavimpia ovat poliittiset satiirit: "Virolainen villisika / lahden yli ui / - - / Silloin pani pelin poikki / Sikaliiton pilli: / - Onko vieras liiton jäsen, / vaiko ihan villi?"

Sitten seuraavat luonnon omat opetukset. Muun muassa faabelissa hepokatista ja muurahaisesta elämänasennettaan joutuukin parkkismaisesti tarkastelemaan muurahainen, sillä hepokatti jatkaa renkutuksiaan yhtä onnellisena kuin ennenkin vasta perustetussa eläinten taiteilijakodissa.

Tietotekniikan läpimurron kautta edetään rakkausrunoihin ja lopullisiin yhteenvetoihin. Sananpistejalka -jakso onkin kirjan hauskinta antia, niin kekseliäästi Parkkinen sovittaa ihmisen keksinnöt eläinmaailmaan: "Hämähäkki kärpäselle / kotiverkon laati, / kärpänen kun sitä oikein / vaatimalla vaati. //"

Eivätkä Parkkisen rakkausrunotkaan tihku imelyyttä, vaan ovat piristäviä poikkeuksia muistaessaan vanhenevia rakastavaisia koloineen, ryppyineen ja parisuhdeongelmineen: "Ihastui se varikseen, / jonka tahtoi parikseen. / Yhä tuntee kipua / muistaessaan tipua, / joka aikaan syksypuhteen / purki niiden parisuhteen. // Arvata ei voinut kukaan, / että lähtee pöllön mukaan."

Parkkiselle huumori on vakava asia, joka voi koostua yhtä hyvin luonnon ihmettelystä kuin kielileikeistäkin, mutta suhtautuminen siihen on aina kunnioittavaa, suomen kielen kauneutta korostavaa ja sitä arvostavaa. Sananjalkoja metsäpolulla -runoteoksen äärellä on hyvä ja levollinen olla. Näin tämän kuuluukin mennä, elämän. Kyllä sille saa nauraa.

MARI VIERTOLA

• Jukka Parkkinen: Sananjalkoja metsäpolulla . WSOY 2004.

TS/<br />"Piispa sanoi: - Naakat, kiitti, nyt jo siipeilynne riitti. Jos ei ole verotettu, kirkosta on erotettu", runoilee Jukka Parkkinen, ja Satu Paakkala kuvittaa.
TS/
"Piispa sanoi: - Naakat, kiitti, nyt jo siipeilynne riitti. Jos ei ole verotettu, kirkosta on erotettu", runoilee Jukka Parkkinen, ja Satu Paakkala kuvittaa.