Markus Nummi: Kiinalainen puutarha

Markus Nummen toinen romaani Kiinalainen puutarha on kunnianhimoinen yritys saada aikaan koherentti tarina sekavista tapahtumista, kaaoksesta. Työtä Nummi onkin romaaninsa eteen tehnyt, siitä kertoo jo laaja lähdeluettelo erilaisista teoksessa hyödynnetyistä dokumenteista.

Romaani on yhtäältä kertomus C. G. Mannerheimista, yhtäältä Itä-Turkestanin väkivallan vuosikymmenistä viime vuosisadan alkupuolella. Mutta romaani on myös tarinaa rakkaudesta, lapsuudesta, uskontojen välisistä ristiriidoista ja eroista. Se on kertomusta vanhemmuudesta, hyvyydestä ja pahuudesta, toivosta ja kadotuksesta, idän ja lännen eroista.

Tämän kaiken koossa pitäminen on melkein mahdotonta.

Lukukokemuksena romaani on ajoittain uuvuttava. Raskas vaikutus ei synny pelkästään romaanin pituudesta - melkein viisisataa sivua - vaan pikemmin tekijän vimmaisena näyttäytyvästä tarpeesta kertoa tarina loppuun asti pieniä sivujuonteita myöten, pyrkimyksestä sitoa kaikki kiemuraiset langat yhteen sileäksi nauhaksi.

Suuren tarinan sijasta pienempikin olisi riittänyt.

Tunnistamisen hetket

Teoksen kiintopisteenä, keskuksena toimii Mannerheimin ottama valokuva Chini Baghista eli Kiinalaisesta puutarhasta Kiinan Turkestanissa. Valokuva on vuodelta 1906, jolloin Mannerheim Venäjän armeijan vakoiluretkellään vietti aikaansa myös ruotsalaisten lähetysasemalla.

Valokuvassa on lähetystyöntekijöitä sekä muita eurooppalaisia. Muistellessaan valokuvaa vanhana miehenä useita vuosikymmeniä myöhemmin Mannerheim näkee siinä enkeleitä eli lapsia. Lasten läsnäolo kuvassa on selvää ainoastaan Mannerheimille ja lapsille itselleen. Muut eivät heitä näe.

Teoksessa puhutaan jäätyneistä silmänräpäyksistä, mikä valokuvakin on. Toisaalta ilmaus kattaa kauniisti myös ne moninaiset tunnistamisen hetket, jolloin tapahtuu jotakin merkittävää, ikuisiksi ajoiksi jälkiä jättävää. Jäätyneissä silmänräpäyksissä kuten rakkauden tajuamisessa aika pysähtyy, mutta saa samalla ikuisen ulottuvuuden.

Tämä elämään liittyvä mystinen elementti, arkipäivästä pois kohoava sielujen välinen kohtaaminen saa romaanissa kauniin ulkoasun.

Keskeistä romaanissa on Mannerheimin mieleen jääneitten valokuvan lasten, enkelien tarina, joka on täynnä jäätyneitä silmänräpäyksiä.

Kertoa vai kuolla

Pääkertojana romaanissa toimii Kamil, yksi lähetysaseman lapsista. Hän kertoo tapahtumista jälkikäteen konkreettisesti veitsi kurkulla eli rosvojoukon vangitsemana ja epätietoisena, tuleeko enää seuraavaa aamua. Kuulijana on Nora-tyttö.

Kerrontatilanne muistuttaa Tuhannen ja yhden yön tarinoita. Kertomalla omaa tarinaansa, johon myös Noran äiti liittyy, Kamil pitää pelon loitolla. Ja koska kuulijana on lapsi, joka johdattelee kertojaa kysymyksillään, Kamil joutuu miettimään kertomuksensa sävyjä ja muotoja.

Kerrontaratkaisu on toimiva. Kamilin tarinaan sisältyy raakaa ja lapsiinkiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka suodattuu edes jollakin tavalla siedettäväksi lapsikuuntelijan ansiosta. Lukuisien ihmisten elämäntarinoiden kertomisen lisäksi Kamilin tarina laajenee rakkauden olemuksen pohtimiseksi ja selittämiseksi.

Uskon sodat

Kamilin kertomus kattaa jopa sivuhenkilöiden elämänpolut, joiden seuraaminen on ajoittain vaivalloista. Teemallisesti yksi tämän hetken lukijaa koskeva juonne on islamin ja kristinusko suhde, joka asettuu myös romaanin kauhean väkivallan taustaksi.

Eräs muslimi toistaa teoksessa ruotsalaisista lähetystyöntekijöistä yhä uudelleen: "He eivät ole pahoja, mutta he tulevat kaukaa." Muslimeille on käsittämätöntä ymmärtää, miten kristittyjen Jumala on kolme eikä yksi. Samoin kristityt tuntuvat ajattelevan, että ihminen ei ole yksi ja sama, vaan hänessä on monta.

Kamilissa ristiriita uskontojen välillä konkretisoituu. Hän kasvaa joulunvieton ja enkelikuvien keskellä, laulaa pikku Laurista ja kuulee tarinoita Jeesuksesta. Hän ei kuitenkaan koskaan anna kastaa itseään ja mieheksi varttuneena valitsee muslimien uskon.

Eri usko ei kuitenkaan estä Kamilia rakastamasta ja kunnioittamasta ruotsalaisia lähetystyöntekijöitä. Se ei myöskään estä hänen ja toisen lähetysaseman lapsen, kristityksi kääntyneen Rahilan rakkautta, joka kestää kaikki mahdolliset vaikeudet.

Nummi onkin rakentanut teokseensa hiljaisen kehotuksen toisten, erilaisuuden ymmärtämiseen ja kuuntelemiseen. Romaanissa kerrottuun väkivaltaan tai meidän maailmamme sotaisuuteen nähden kehotus tosin vaikuttaa utooppisen idealistiselta, kaukaiselta kauneuden valtakunnalta.

KAISA KURIKKA

Markus Nummi: Kiinalainen puutarha . Otava 2004.