Leevi Lehto: Ampauksia...

Aleksis Kivi ei suostu kuolemaan. Jokunen vuosi sitten Jari Halonen teki hänestä onnistuneen elämäkertaelokuvan.

  Nyt kansalliskirjailijamme kimpussa rymyää suomalaisen runouden outo lintu Leevi Lehto, joka on ryövännyt uuden runokokoelmansa nimen Seitsemästä veljeksestä .

Eikä siinä kaikki: tekijä on koonnut Ampauksia ympäripyörivästä raketista -teoksensa nimirunon kokonaisuudessaan suomalaisen kirjallisuuden eittämättömästä keskusteoksesta.

Kivi-kollaasi käynnistyy näin: "lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin / mölisten, Tammiston juureva Kyösti. Jykevä / kohosi ylös kaunis, viherjöitsevä puu / lähde ja lähteen reunalta hedelmällinen puu / mutta edelle, Turkkilaan, lähtivät muut / tuimalle retkelle. Tultiin veriseen paikkaan / kuin jänikset ilman yhtäkään muuta / koipea kuin kaikkein korkeintaan kolme / pakeni heidän altansa luminen maa / kiiti ankara kivi...". Sama heksametriin kallistuva poljento jatkuu läpi runon.

Jos ei muuta, runo svengaavuudessaan muistuttaa, kuinka pitkälle Kiven tuotanto elää kielen varassa. Kiven henkilökuvat ovat harvinaisen eläviä ja juonissa riittää imua, mutta ilman omintakeista kieltään Seitsemän veljestäkin olisi kuin talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää.

Kielikoulun tarkkailuluokalla

Lehto haistattaa pitkät perinteiselle temaattiseen ja kielelliseen johdonmukaisuuteen pyrkivälle runokokoelmalle. Runot löytyvät samasta kirjasta, juuri muuta yhteistä Ampauksen teksteillä ei ole.

Kokoelman aloitusruno Hic Rhodos ironisoi nykyihmistä kaikkialla ympäröivää kapulakieltä. Tai ei sitä tarvitse ironisoida, se tekee sen itse: "Valitettavasti Lapin tyttö juustoissa on väärä kilo hinta." "Tämän viestin lähettämisessä käytettiin suurta tärkeyttä."

Lehdon sieltä täältä ammentavien ja tyylilajista toiseen kimpoilevien "omien" tekstien lisäksi kokoelmaan mahtuu muun muassa Charles Bernstein -käännös Lakkaan satamasta . Kielen välineellistä luonnetta kyseenalaistaneen ja kieltä itseään korostaneen Language Schoolin ehkä tärkeimmästä teoreetikosta on sanottu, että hänen runoutensa on "kuin hilpeä Bob Dylan lukisi Gilles Deleuzea Groucho Marxin elokuvassa".

Saman koulun tarkkailuluokalla on Lehtokin kielirunoilijan (L=A=N=G=U=A=G=E P=O=E=T=R=Y) oppinsa saanut.

Etsimistä, ei ilmaisemista

Eino Leinoa imitoivan elegian, 1400-luvulla Malesiassa kehitetyn pantun-runon nykymuunnelman ja monta muuta erityyppistä tekstiä sisältävä teos todistaa runoilijasta, joka ei teoksillaan pyri ilmentämään tunteitaan ja ajatuksiaan.

  Etsiminen on Lehdolle tärkeämpää kuin ilmaiseminen; hallitusta sattumastakin voisi puhua.

Mutta mitä lukija tästä runolotosta kostuu? Ainakin mojovat naurut. Ampauksia ympäripyörivästä raketista on hauskaa hölynpölyä, jonka jälkeen niin sanottuun vakavaan runouteen on vaikeampi suhtautua.

Suuria, valmiiksi pureskeltuja ajatuksia teokseen ei taatusti sisälly, mutta kielen pintatasolla luistellessaan runot käynnistävät monenlaisia ajatusprosesseja, joiden suunta luultavasti vaihtelee hyvinkin paljon lukijan ja lukutilanteen mukaan.

Minut Lehto kuljetti kielen perimmäisten kysymysten äärelle. Mikä on kielen funktio? Kieli on tietysti väline, mutta toisaalta, jos kieltä käytetään vain välineenä, se helposti lakkaa toimimasta edes välineenä. Tästä kokoelmassa on lukuisia esimerkkejä tyyliin "Olen Maria. Asun Vantaal. Sinä: olet hyvät mielipiteet ja kropan omaava".

Tuollaiset krampit voi estää kielijumppaamalla säännöllisesti. Siihen puuhaan Lehdon Ampaukset sopivat mainiosti.

TUOMO KARHU

• Leevi Lehto: Ampauksia ympäripyörivästä raketista . Savukeidas 2004.