J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa

Vuonna 1951 julkaistiin Yhdysvalloissa Jerome David Salingerin (s. 1919) romaani The Catcher in the Rye . Melko tuntemattoman kirjailijan teos nostatti melkoisen kohun ja väittelyn sodanjälkeisessä Amerikassa.

Etenkin nuoren polven keskuudessa romaanista tuli varsinainen bestseller, mutta vanhoilliset piirit paheksuivat jyrkästi teoksen kielenkäyttöä ja moraalia. Myös kriitikoiden mielipiteet jakautuivat: joidenkin mielestä kyseessä oli moderni klassikko jo syntyessään, toisia Salingerin slangi ja näsäviisaus ärsyttivät. Kulttuurisodan keskipisteeksi joutunut kirjailija hämmentyi, vetäytyi julkisuudesta ja on viettänyt erakkoelämää näihin päiviin asti.

Tasan kymmenen vuotta myöhemmin eli vuonna 1961 julkaistiin Suomessa Pentti Saarikosken käännös Sieppari ruispellossa. Tuolloin vielä melko tuntemattoman runoilijan suomennos nostatti melkoisen kohun kaupungistuvassa ja modernisoituvassa Suomessa. Teos ja tekijä saavuttivat nopeasti kulttimaineen nuoren radikaalin älymystön keskuudessa, mutta vielä suuremman kulttimaineen saavuttaa suomentaja. Siihen asti lähinnä kirjallisten piirien tuntema runoilija singahti populaarijulkkikseksi ja rock-tähden kaltaiseksi nuorisoidoliksi. Hän piti jopa päiväkirjaa vasta perustetussa Suosikki -lehdessä.

Uskollisempi alkutekstille

Toisin kuin Salinger, Saarikoski nautti suuresti synnyttämästään kohusta ja julkisuudessa paistattelusta. Niinpä Sieppari, Salinger ja Saarikoski ovat Suomessa pitkään muodostaneet kolmiyhteyden, jonka jäseniä on vaikea erottaa toisistaan. Etenkin kun myöhempi kriittinen tutkimus on osoittanut, että suomennos on pikemminkin taiteellinen tulkinta kuin varsinainen käännös.

Pekka Tarkka toteaa Saarikoski-elämäkerrassaan, että jotkut ruokien, vaatteiden ja pelien nimet on käännetty päin seiniä, eivätkä monet adjektiivitkaan vastaa alkuperäisiä. Myös koko Saarikosken käyttämä tyylilaji, koululaisten slangi tai puhekieli, vaikuttaa keinotekoiselta, koska runoilija ei sitä Tarkan mukaan oikeasti tuntenut.

Vastaavaa kritiikkiä on toki esitetty muidenkin Saarikosken kääntämien tekstien osalta. Jotkut ovat pitäneet runoilijan ottamia vapauksia luovuutena, toiset nokkelana väärentämisenä.

Oli miten oli, Saarikosken väritetyn "nuorisokielisen" Siepparin rinnalla sekä alkuteksti että Arto Schroderuksen uusi suomennos tuntuvat suorastaan asiallisilta. Uusi käännös onkin joka suhteessa selvästi uskollisempi alkutekstille. Toisaalta Schroderus näyttää pyrkineen siihen, että käännös ei vanhenisi kovin nopeasti, mikä on aina vaarana puhekielen nopean muuttumisen takia.

Ei Saarikosken käännöskään toki mitenkään vanhentuneelta vaikuta: esimerkiksi kokonaan käytöstä poistuneita sanoja löytyy yllättävän vähän. Kukaan ei kuitenkaan enää puhu ihan sillä tavalla. Jos on koskaan puhunutkaan...

Monitasoisuus avautuu paremmin

Uusi suomennos takaa kuitenkin sen, että lukija ei jämähdä nautiskelemaan tai ärtyilemään pelkästään kielen tasolle, kuten kävi varmaankin monelle 1960-luvun lukijalle. Näin Siepparin sisällön hienostunut monitasoisuus avautuu paremmin. Romaanihan kuvaa hyvin klassista aihetta, nuoren miehen - tässä tapauksessa 16-vuotiaan Holden Caulfieldin - irtiottoa järjestäytyneestä yhteiskunnasta ja aikuisten maailman tekopyhyydestä.

Muutaman päivän pakomatkan aikana kertojaminä seikkailee New Yorkin ravintoloissa, ryypiskelee ja yriittää iskeä naisia huonolla menestyksellä. Ennen muuta hän tekee kriittisiä huomioita nuorten ja aikuisten kaupunkilaisten elämänmenosta.

Holden on tavallaan myöhempien1950-luvun nuorten kapinallisten esikuva, mutta paljon älyllisemmässä hengessä. Ehkä enemmänkin Sartren Roquentinin ja Camus'n Meursaultin jälkeläinen.

Sieppari ruispellossa on pienimuotoinen mestariteos, eräänlainen modernisoitu Huckleberry Finn, joka vielä salakavalasti opastaa nuoria lukijoitaan opiskelun, taiteen ja arvokirjallisuuden pariin. Vaikka romaanin eksistentiaalinen angsti tuntuu yhä tuoreelta, teos on nykymittapuiden valossa kovin kiltti ja moraalinen. Paljon rankempaa kamaa löytyy telkkarin perhesarjoistakin!

VEIJO HIETALA

• J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa . Suom. Arto Schroderus. Tammi 2004.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.