Mäkelä: 391 ja Dick: Jumalan pojan paluu

J. Pekka Mäkelä tunnetaan scifin harrastajien keskuudessa Philip K. Dickin romaanien suomentajana. Hän on käännöksissään omaksunut tarkkaan Dickin tyylin. Mäkelän kahdeksas Dick-käännös on nimeltään Jumalan pojan paluu. Sen rinnalle on ilmestynyt myös Mäkelän ensimmäinen oma romaani nimeltään 391 .

391 kertoo kaukaisesta tulevaisuudesta tulleista aikamatkalaisista, jotka keräävät talteen tietoa, jonka nykytiede uskoo tuhoutuneen Aleksandrian kirjaston palossa vuonna 391 jKr. Kertojana on mies, joka toisen maailmansodan aikaisella sotalennolla katosi Välimeren yllä ja päätyi eräänlaisen aikapyörteen viemänä avaruuden aikamatkalaisten leiriin. Kertoja ei katoamispäivän jälkeen ole paljonkaan vanhentunut, vaikka pelkästään Aleksandrian kirjaston kokoelmien haalimisessa kului suunnilleen 40 vuotta.

J. Pekka Mäkelä kirjoittaa hyvin tiivistä tekstiä. Tiukimmillaan lauseet ja kappaleet ovat vain muutaman sanan mittaisia. Se antaa minä-muotoiseen kerrontaan rytmin, mutta samalla tekstistä katoaa syvyys, jolloin kerronta jää hieman pinnalliseksi tapahtumien kirjaamiseksi.

391 on scifinä sinänsä mielenkiintoinen avaus. Seuraajaa kannattaa odottaa.

Kolmikon keskimmäinen

Philip K. Dickin tekstejä on suomennettu niin paljon, että hänen tuotannostaan ei kuvittelisi löytyvän enää mitään uutta tai mielenkiintoista. Onneksi kuvitelma osoittautuu vääräksi, kun kysymyksessä on Jumalan pojan paluu eli The Divine Invasion vuodelta 1981.

Kirjan tekee mielenkiintoiseksi jo se, että Dick kirjoitti sen heti omia henkilökohtaisia tuntojaan, visioitaan ja kokemuksiaan kuvaavan Valis -romaanin jälkeen. Dickin tuotantoon hyvin perehtyneen Petri Salinin mukaan Valis  - jonka toinen versio on nimeltään Radio Free Albemuth - on yksi tärkeä osa Dickin autobiografisia tekstejä, jotka valottavat hyvin hänen 70-luvun viimeisten vuosiensa elämää ja ajatuksia ( Portti 2/1993). Matti Rosvallin suomennos ilmestyi vuonna 1995 WSOY:n Fan-sarjassa.

Pian Valisin jälkeen ilmestynyt Jumalan pojan paluu oli pitkään aikaan Dickin ensimmäinen romaani, jossa ei tiettävästi ollut omaelämäkerrallisia sävyjä. Jos jotain yhteistä näillä kahdella kirjalla on, niin Jumalan olemukseen liittyvät pohdiskelut. Väljästi tulkiten samaan ketjuun kuuluu myös vuotta myöhemmin ilmestynyt Timothy Archerin sielunvaellus , jonka suomennoksesta vastaa niin ikään J. Pekka Mäkelä. Jumalan pojan paluu on täten trilogian keskimmäinen osa. Kaikki kolme kirjaa ovat kuitenkin täysin itsenäisiä teoksia.

Jumalan pojan paluun teemana on Kristuksen toinen tuleminen. Tulevaisuuden Maria Rybys Rommey tulee raskaaksi, vaikka elää täysin eristäytyneenä kuvussaan eräässä kaukaisessa aurinkokunnassa. Kupua voi pitää nunnakammion tulevaisuuden muunnelmana. Jah on planeetan alkuperäisten asukkaiden jumala. Tämä sanoo tulleensa karkotetuksi maapallolta yli 2000 vuotta sitten, mutta haluaa nyt palata takaisin. Ja myös palaa.

Jumalan pojan paluu on vanhaa tuttua ammattilaisen käsialaa.

SEPPO LEHTINEN

• J. Pekka Mäkelä: 391 . Like 2004.

• Philip K. Dick: Jumalan pojan paluu . Suom. J. Pekka Mäkelä. Like 2004.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.