Terry Pratchett: Pienet jumalat

Tietysti jokaisesta kirjailijasta voidaan sanoa, että hänen teksteistään joko pitää tai ei, mutta harvoin tuo toteamus pitää niin tiukasti paikkansa kuin englantilaisen Terry Pratchettiin kohdalla.

Hän kirjoittaa sen verran hulvattomia tarinoita Kiekkomaailmasta ja sen tapahtumista, että hiemankin vakaamman lukijan on helppo tuomita ne turhaksi tavaraksi. Samaan aikaan joku toinen lukija kihertelee tyytyväisenä fantasiakirjallisuutta parodioivan tekstin kuvioiden parissa. Saman tien hän nauttii tuhdin annoksen komeaa mielikuvituksen lentoa, johon kätkeytyy myös kulttuurihistorian tuntemusta ja näkemystä elämisen menosta tässä meidän maailmassamme.

Terry Pratchettin edellinen suomennos Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät on viehättävä ja oivaltava muunnelma vanhasta saksalaisesta Hamelnin pillipiiparista kertovasta tarinasta. Jostain syystä se on määritelty lapsille suunnatuksi kirjaksi, vaikka jo tarinan perustan avautuminen vaatii tarkempaa vanhan satumaailman tuntemista kuin mitä monilla lapsille lienee. Ehkä.

Reilut kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Pienet jumalat sen sijaan on kaikkea muuta kuin lapsille suunnattua tekstiä. Kiekkomaailman tunteville se on joka tapauksessa jälleen ilon aihe. Nyt kuljetaan uskontojen syövereissä kaikki niitä muistaen ja mitään unohtamatta.

Terry Pratchett hymyilee ironisesti melkeinpä kaikelle uskontoihin ja varsinkin filosofiaan liittyvälle ja etenkin sellaisille ihmisille, jotka ovat löytäneet uskonnoista tai filosofiasta keinon tehdä itsensä tärkeäksi. Saman tien täytyy korostaa, että hymyily ei tarkoita pilkkaamista, siihen Terry Pratchett ei sorru.

Mutta minkä hän toisaalta voi sillekään, että maailma on täynnä pieniä jumalia, jotka pelkäävät tulevansa unohdetuiksi, koska se merkitsee katoamista aavikon kuivaan, kuumaan syleilyyn. Sinne, minne Pratchettin kirjoissa aina mukana oleva kuolema vie vieraansa.

Pienten jumalien päähenkilö on tyhmänoloinen kirkkoyhteisön pienin ja halpa-arvoisin oppipoika nimeltä Brutha. Kaikki alkaa siitä, kun Brutha kuulee puutarhassa äänen kutsuvan itseään ja taivaalta putoaa kilpikonna, joka ilmoittaa olevansa tärkeä jumala Om, mutta nyt vain sattumalta kilpikonnan hahmossa.

Kaikesta pahasta viaton Brutha on tärkeä sen vuoksi, että hän muistaa kaiken näkemänsä, tuntemansa ja kokemansa. Hän ei osaa lukea eikä välttämättä tiedä, mitä jokin asia merkitsee, mutta hän muistaa kaiken sanan ja esineen paikan tarkkuudella. Sen vuoksi hän on arvokas löytö tarinan toiselle päähenkilölle, kaikkien kammoamalle ekskvisiittori Vorbisille. Hän määrää, kuka joutuu kohtamaan inkvisiittorit kidutuskammiossa.

Ja tuosta kaikki vasta alkaa.

Mika Kivimäen suomennos on nautinnollista tekstiä.

SEPPO LEHTINEN

• Terry Pratchett: Pienet jumalat. Suom. Mika Kivimäki. Karisto.