TS Kirja

Hylland Eriksen: Hetken tyrannia

Erään tutkimustietona kiertävän väitteen mukaan ihminen kykenee keskittymään kokouksiin 20 minuuttia kerrallaan. Sen jälkeen aika alkaa valua hukkaan, jollei sitä lehtiöön piirustelun sijasta käytä esimerkiksi suunnittelemalla kirjaa kokouksissa tai muussa jatkuvaa kiirettä tuottavassa toiminnassa hukkaantuvasta ajasta.

Norjalainen sosiaaliantropologian professori Thomas Hylland Eriksen lienee jo viran puolesta joutunut tutustumaan näennäistä tehokkuutta arvostavaan moderniin työkulttuuriin, joka ei aina ole suopea syventymistä vaativille tehtäville.

Organisaatiomallien ja teknologian kehitys taistelee jatkuvasti ajan kulumista vastaan, vaikka inhimillinen rytmi edellyttäisi siihen mukautumista, hän arvelee kirjassaan Hetken tyrannia . Teknis-organisatorisen ajattelun ihannetilassa aika lähestyy nollapistettä, kaiken tapahtumista matkustamisen ja tietoliikenneyhteyksien avulla ikään kuin välittömästi.

Moittimallaan vapaa-ajan vähentymisellä Hylland Eriksen ilmeisesti tarkoittaa myös sitä, että rentoutuessaankin nykyihminen toimii ulkoa ohjatusti ja uusien teknologisten palveluiden ehdoilla. Kanavapujottelu ja tv-ohjelmien tallentaminen on ehkä arkisin esimerkki yrityksistä taistella lineaarista aikaa vastaan ja pakata se lyhempiin ajanjaksoihin tai jopa pinota se päällekkäin toteutettaviksi suoritteiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaikkea tätä Oslon yliopiston "teknologia-, innovaatio- ja kulttuurikeskuksessa" työskentelevä Hylland Eriksen haluaisi lempeästi vastustaa. Ratkaisuksi hän tarjoaa itsestään selviä neuvoja ("sinun ei aina tarvitse pitää kännykkääsi päällä"), holhoavia lausahduksia ("varaa aikaa myös perheellesi") ja ihmisen luontaiseen laiskuuteen vetoavia toimintaohjeita ("useimpia asioita ei tarvitse koskaan tietää").

Viime kädessä Hetken tyrannia onkin kirja akateemisesti koulutetuille toimihenkilöille ja ylemmälle keskiluokalle, joka haluaisi tuntea olevansa kehityksen kärjessä, mutta samalla nautiskella siitä itsesäälistä, jota tunne olosuhteiden armoille joutumisesta voi toisinaan tuottaa. Tyypillisen konsultin tavoin norjalaisprosessori puhuttelee yleisöä, jolla ei ole varaa aidosti kyseenalaistaa omaa elämäntapaansa, joten sen moittiminenkin on vain verhottua imartelua: teistä on tullut liian tehokkaita, liian nopeita ja liian teknisesti osaavia.

Nopeuden ja tehokkuuden aikakautena hitaus ja joutilaisuus ovat muuttuneet harvinaisuuksiksi, joten konsultin on helppo esittää ne oman palkkionsa arvoisena myyntiartikkelina. Hitauden ja joutilaisuuden toinen hyvä puoli on siinä, että konsultin laajasti yhteiskunnan eri ilmiöihin pureutuvista poiminnoista huolimatta ne ovat sittenkin jokaisen yksilön helposti kokeiltavissa. Se tarkoittaa, että konsultin osoittaman "ongelman" voi ratkaista muuttamatta elämässään juuri mitään.

Hylland Eriksen ei toki höpise pelkkiä tyhjänpäiväisyyksiä. Monet hänen keskeiset lähteensä, kuten arkkitehdin toimen hylänneen Paul Virilion, sosiologiasta esseistiikkaan livenneen Jean Baudrillardin tai perinteiselle yhteiskuntatieteelle uskollisena pysyneen Richard Sennettin kirjat sisältävät paljon virkistävää ajattelua. Ne tosin löytyvät jo entuudestaan suomeksi, joten nähtävästi Hetken tyrannia onkin tarkoitettu letkeäksi tiivistelmäksi niille, joilla ei ole aikaa lukea vaikeita ja paksuja alkuteoksia.

Tässä mielessä Thomas Hylland Eriksenin yritys kritisoida nopeutta ja puolustaa hitautta ei herätä ainoastaan ristiriitaisia ajatuksia. Lisäksi sitä on syytä epäillä farisealaisuudesta.

PUTTE WILHELMSSON

Thomas Hylland Eriksen: Hetken tyrannia. Suom. Timo Haanpää. Johnny Kniga.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy