Kuljeskelua antiikissa ja talvimaisemissa

Yrjänä on kulkenut runoilijana kokoelma kokoelmalta konstailemattomampaan suuntaan. Esikoisellaan Arcana (1997) Yrjänä haastoi Panu Tuomen Suomen arvoituksellisimpana runoilijana, mutta jo kokoelmassa Rota (2000) ääni oli arkisempi. Esimerkiksi samoihin aikoihin ilmestynyt CMX:n tupla-cd Dinosaurus Stereophonicus oli huomattavasti vaikeammin lähestyttävä kokonaisuus.

Kolmas kirja, Somnia , on Likeltä WSOY:n Johnny Knigalle siirtyneen Yrjänän kikkailemattomin runoteos. Jotain kertoo sekin, että kokoelmasta löytyy jopa murreruno, jossa "muinaset puhua horottaa meiän kielillä" ja "met" nykyajan ihmiset vain "tyynesti rehotamma telekkarin eessä sillon ko ei juosta konttorissa ympyrää".

Runoilijan enimmäkseen verkkainen, välillä armottoman mutta useammin lempeän itseironinen kiertely arktisen Suomen ja pölyisen antiikin maisemissa muistuttaa Pentti Saarikosken kuljeskelua runouden sienimetsässä viimeiseksi jääneessä Tiarnia-trilogiassaan.

Sattumaahan ei ole olemassakaan: Hylätty runossa Yrjänä mainitsee Tiarnian, kuin ohimennen.

Maailma kokonaan

Yrjänä on Saarikosken miehiä siinäkin, että hän tekee ekfrasiksia eli taideteoksia kuvailevia runoja. Kun ekfrasiksia on sekä sellaisia, joissa kuvauksen kohde kerrotaan että sellaisia, joissa kohdetta ei kerrota, Somnian toisen osaston Museion ja Theotokos tasapainoilevat lajien välimaastossa.

Runo Museion - antiikin kreikan sana, joka tarkoittaa tieteiden ja taiteiden jumalattarille pyhitettyä paikkaa - kiertelee museossa, jossa esillä olevissa tauluissa on "syntiinlankeemuksia, karkotuksia paratiisista / Marian ilmestyksiä, ristiltä ottoja, astumisia taivaaseen". Seuraava runo Theotokos paljastaa, että runoilija puhuu Domenikos Theotokopouloksen töistä. Sitä tekijä ei paljasta, että Theotokopoulos tunnetaan paremmin El Grecona.

Kuten osaston nimi "Maailma kokonaan joka osassaan" kertoo, Yrjänä koluaa runoissaan maailmaa joka puolelta, niin maantieteellisesti kuin kulttuuri- ja taidehistoriallisestikin.

Tuon välimeren vanhaan kulttuuriin painottuvan maailmannäyttelyn tunnelma on unelias - kokoelman nimeen sopivasti - kuin museossa. Siitäkin huolimatta, että Yrjänän sisäänpäin nauravassa tavassa ammentaa klassisesta sivistyksestä voi nähdä samanlaista hupaisuutta kuin Jukka Ammondtin latinankielisissä Elvis-tulkinnoissa.

Luonto ja mieli

Kolmeen osastoon jakautuvan kokoelman verevimmät runot löytyvät ensimmäisestä ja viimeisestä osastosta, joissa Yrjänän näköinen ex-rikkiviisas, nyk. vain pikkuisen liikaa lukenut rokkarihahmo tarkkailee itseään ja ympäristöään kuin vanhempikin tietäjä.

Esimerkiksi tapa kuljettaa luonnon ja mielen maisemia rinnatusten, toinen toistaan peilaten, istuu hyvin suomalaisen kansanperinteen jatkajana tunnetulle runonlaulajalle: "Aina olen asunut meren rannalla / katsellut horisonttia kuin lupausta / jossain varhaisessa elämän vaiheessa / opitaan, että se mihin sattuu on minä / siitä tulee tuttu, koska se tietää saman kuin mekin".

Vanha kunnon taistelupari luonto-sivistys rakentuu Yrjänän runoissa laittamattomasti. Ja kuten viisaimmat ovat iät ajat tienneet, sivistyneimmillään ihminen on tullessaan sinuksi luonnon kanssa, lapsen kaltaiseksi.

Sen taidon Yrjänä osaa. Tapa sutkautella korkean tyylin keskelle näennäisen huolettomia, hyvinkin "matalia" heittoja, näyttää olevan muodostumassa yhdeksi Yrjänän tavaramerkiksi. Hyvä niin, sillä samaan aikaan valistuneita ja täysin kurittomia - ja mikä parasta, selväjärkisiä - totuuden puhujia ei ole koskaan liikaa.

Ut desint vires, tamen est laudanda voluntas.

TUOMO KARHU

A. W. Yrjänä: Somnia . Johnny Kniga 2003.