Ulos kaapista

Nykyaikana ihmisiä ei pitäisi enää jaotella sukupuolisen suuntautumisen mukaan, mutta silti Marja-Leena Parkkisen toimittama Ulos kaapista vaikuttaa kirjalta, joka haluaa puhutella kahta eri lukijakuntaa. Ensin rohkaistaan vähemmistöä avoimuuteen, sitten kasvatetaan valtaväestöä.

Pääosan kirjasta muodostavat tavallisten ihmisten kertomukset, joissa tilitetään miten he itse ja lähimmäiset ovat tulleet toimeen homoseksuaalisuuden kanssa. "Tässä maailmassa ei ole aina helppo elää, mutta omaan suuntaumiseensa on sopeuduttava ennen kaikkea itse", parikymppinen Milli rohkaisee: "Jos sen pystyy tekemään, pystyvät siihen muutkin."
Vaikeaa monilla homoilla on ollutkin. Homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos vuoteen 1971 saakka ja sairausluokituksestakin se poistettiin vasta 1981.

Vainosta ja ylenkatseesta keksitään silti myönteisiäkin puolia. Se on synnyttänyt alakulttuuria ja elämäntyyliratkaisuja, jotka on voinut kokea omiksi ja erityisiksi. Katkerinta on ollut vanhempien tuomio ("minä itkin ja itkin ja itkin"), makeinta ensirakkaus ja loppuelämäksi suunniteltu parisuhde. Siksi kukaan ei ilmeisesti olekaan kokenut homouttaan rakkauden esteeksi vaan sen välttämättömäksi ehdoksi. Tiedemiehet ovat etsineet homoutta ympäristötekijöistä, hypotalamuksesta ja geeneistä, homoelämäkertojen mukaan sen löytää sydämestä.

Pientä edistystä

Kirjan jälkiosassa heteroita opetetaan puhumaan homoudesta valistuneesti. Vanhojen asenteiden asiavirheitä tai suoranaista julmuutta esittelemällä osoitetaan modernien asenteiden paremmuus. Tosin modernitkin asenteet tukeutuvat usein melko puutteelliseen tietoon, joten kyse on pikemminkin sosiaalisesta kuin tieteellisestä edistyksestä.

Olli Stålström kertoo kuinka hataralta pohjalta homouden psykoanalyyttiset selitykset ovat lähteneet. Stålström moittii freudilaisten psykoanalyytikkojen selittäneen useimmat ihmisen elämänongelmat samasta vanhemmuussuhteiden perinteisestä roolijaosta käsin: dominoiva äiti, etäinen isä. Nykyisin ollaan sitä mieltä, että äidin roolin hallitsevuus ja isän tunnekylmyys ei koskaan ole lapsen homouden syy, Stålström kirjoittaa, mutta joskus ne voivat olla lapsen varhain vaistotun homouden seuraus.

Näin ehkä onkin, mutta Freudin kannalta moitteet eivät ole aivan reiluja. Eräs Freudin teorioiden erikoisuus oli nimittäin siinä, että hän yritti selittää vanhemmuussuhteiden kautta heteroseksuaalisuuden. Yleensä sitä pidetään normina, joka ei selitystä kaipaa. Stålströmin otaksuma "kielteisyys" liittyikin siihen, että homous oli poikkeama, jota Freudin teoria ei selittänyt.

Oikeastaan Freudin teoriat selittävät aika huonosti myös naisen heteroseksuaalisuuden, mitä on pidetty merkkinä niiden naisvihamielisyydestä. Hoitosuhteessa monet Freudin ahdistuneet naispotilaat kuitenkin saivat kannustimen muuttaa elämänolosuhteitaan sen sijaan, että he olisivat vain sopeutuneet niihin. Käytännössä Freud oli siis suurempi feministi kuin yleisesti luullaan.

Jotain samanlaista olisi ehkä käynyt ilmi, jos avarakatseisella pioneeritutkijalla olisi ollut useita homoudestaan kärsimään joutuneita potilaita.

Esteenä ennakkoluulot

Kati Mustolan mainio artikkeli kertoo muutamalla sivulla kaiken olennaisen homoseksuaalisuuden sosiaalihistoriasta, ja muutamia epäolennaisuuksiakin. Naisten kaveruutta Mustola ilmeisesti pitää hyvänä asiana. Se auttaa ymmärtämään myös fyysistä naisrakkautta. Miesten kaveruutta, jota hän kutsuu happamassti homososiaalisuudeksi, hän pitää pahana. Se ylläpitää suvunjatkamiseen tähtäävää heteroseksuaalista parisuhdemallia, joka on kuulemma tyypillinen väkivaltaisten kulttuurien ilmiö: "Sotiin tarvitaan uusia sotilaita kaatuneiden tilalle."

Historioitsijoiden mukaan homoseksuaalien muuttuvaa asemaa eri aikoina ei selitä valtaväestön suhtautuminen seksuaalisuuteen vaan sen suhtautuminen sukupuolten väliseen eroon ja roolijakoon. Tässä mielessä Mustolan omat ennakkoluulot pikemminkin kärjistävät ongelmia kuin auttavat ratkaisemaan niitä.

PUTTE WILHELMSSON

Ulos kaapista. Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta. Toim. Marja-Leena Parkkinen. Like 2003.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.