Mike Pohjola: Myrskyn aika

Roolipelaaminen on jo niin kiinteä osa kulttuuria, että se käy elämäntapamme vertauskuvaksi. Jokapäiväinen elämä vaatii useita erilaisia rooleja, ja osaamme tunnistaa elämäkerran ainekset vaikkapa yksittäisestä mainoskuvasta.

Roolipelit ovat pakotie ja peilikuva omalle ajallemme. "Larppaamista", näytelmäroolipelaamista, tulevat kokeilleeksi nekin, jotka firman pikkujoulussa tai seikkailuturisteina tekevät kokoontumisesta rituaalin.

Mitä meillä oikein oli ennen roolipelejä? Mitä meillä tulee olemaan?

Vastausta voi hakea turkulaisen Mike Pohjolan kirjasta Myrskyn aika. Kirja on opas Valenor-nimiseen fantasiamaailmaan, sen sisältöihin ja käyttämiseen roolipelin aineksina. Pohjola on monipuolinen ammattilainen kirjoittajanaja niinpä hänen kirjansakin avautuu monitasoisena käyttökirjallisuutena.

Myrskyn aika on käyttökirjallisuutena ensimmäinen laatuaan ja merkkipaalu suomalaiselle roolipeliharrastukselle. Kirjan perusteella roolipelille otollinen kasvupohja on niissä, jotka ovat valppaita jakamaan toisten ihmisten kuvitelmia.

Roolipelissä säännöt vapauttavat

Jotta roolipelaamisen saattoi muodostua ilmiöksi Suomessakin, kriittiseen massaan tarvittiin muutakin kuin miljoona potentiaalista harrastajanäyttelijää. Kuten Pohjola kirjansa johdannossa toteaa, roolipelissä "näyttelijät" muuttavat käsikirjoitustaan ja tyylikäs epäonnistuminen on yhtä kiinnostavaa kuin onnistuminen.

Haastavinta roolipelaamisessa on se, miten käyttää muiden luomaa fiktiota. Se edellyttää empatiaa paitsi kuvitteellisiin hahmoihin myös kanssapelaajien fantasioita ja pelkoja kohtaan.

Pelaamisen aikana syntyy uutta tarina-ainesta, jota täytyy soveltaa yhdessä; muuten peli jähmettyy pelinjohtajan kuuntelemiseksi. Soveltamista edesauttavat hahmoja koskevat säännöt, joita kokeneet pelaajat venyttävät tilanteen mukaan.

Pohjolan kokoama Myrskyn aika on hyvin perinpohjainen ja selkeä esittely tutunoloisesta miekka ja magia -fantasiamaailmasta. Nekin harrastajat, jotka ovat kuluttaneet kymmeniä tämäntyyppisiä, Tolkien-standardia noudattavia maailmoja, voivat löytää siitä luettavaa.

Roolipelien suvaitsevainen ja utelias ilmapiiri näkyy Pohjolan kirjassa. Pohjola paitsi selittää miten luoda psykologisesti haastava roolihahmo myös antaa siihen mahdollisuuksia; Valenor on avoin monille elämäntavoille ja sukupuolirooleille.

Tämä onkin mielestäni Pohjolan kirjan tärkein merkitys harrastajakunnalle. Se ei ole mikään uusi standardi miekka ja magia -peleille, mutta sitä voidaan käyttää malliesimerkkinä sille, miten perinpohjainen itseluodun maailma tulisi olla. Kirjan kuvitus ja editio osoittavat nekin suurta ymmärrystä teoksen käytettävyydelle.

Matkaopas joka kehittyy

Kokeiltujen pelikampanjoiden perusteella Pohjola on rakentanut kirjansa kolmesta toisiaan täydentävästä osasta. Ensimmäinen osa tarjoaa perustiedot maailmasta: mitä jokaisen asukkaan tulee tietää.

Kirjan toista osaa Pohjola suosittelee luettavaksi siten, että pelaaja tutustuu vain omalle hahmolleen kuuluviin jaksoihin. Kolmas osa on yksin pelinjohtajien silmille.

Kirjan perinpohjaisuus ei tietenkään riitä takaamaan, että Valenorin maailma välittömästi lumoaisi lukijansa.

Myrskyn aika yhdistää lauta- ja näytelmäroolipelaamisen, mutta se tarjoaa niukasti sellaista ainesta, jolla kiinnostua juuri Valenorin maailmasta.

Tolkien-esikuvaa noudattava yhdistelmä kelttiläistä ja viikinkitarustoa ei anna filosofista ja maailmankuvallista pohdittavaa, kuten sellaiset pelimaailmat, jotka vievät tutut ainekset parodiseen, traagiseen tai naturalistiseen ääripäähän.

Roolipelin ympärille kokoontunut ihmisryhmä on parhaimmillaan kuin seurakunta, joka laatii omat säännöt poissaoleville jumalille ja nopanheiton edustamalle kohtalolle. Seurakunnalla pitäisi olla jotain yhteisesti pohdittavaa.

Käyttökirjallisuutena, eräänlaisena matkaoppaana Myrskyn aika tulee kuitenkin säilyttämään arvonsa. Tällaisen kirjan kohdalla ei suosiota ratkaise lukija- vaan käyttäjäkunnan suuruus.

Mielikuvitus toimii aina jonkinlaista topologiaa vasten ja Valenorin maailma jatkaa kehittymistään. Esimerkiksi kesälle 2005 on tekeillä kansainvälinen, tuhannelle pelaajalle tarkoitettu larppi, joka perustuu juuri Pohjolan luomukselle.

Käytön kannalta kirjan selviksi puutteiksi voi laskea hakusanaston ja malliskenaarioiden niukkuuden. Näihin täydennystä saataneen kirjaa ja maailmaa tukevasta verkkosivustosta.

MARKKU SOIKKELI

Mike Pohjola: Myrskyn aika. Johnny Kniga 2003