Virta vie seikkailuun

Hyvin erilaisista alkuasetelmista voidaan nuortenkirjallisuudessakin päätyä varsin paljon toisiaan muistuttaviin tilanteisiin. Näin käy Brasilian viidakosta kirjoittavalle Eva Ibbotsonille ja supisuomalaisessa Pätkäjärvessä päähenkilöitään retkeilyttävälle Tuula Kallioniemelle: molemmat kertovat kahden nuoren seikkailusta tutkimattomissa luonnonoloissa, veden varassa, vaaroja uhmaten.

Toki myönnettäköön, että Kallioniemellä on tapansa mukaan myös kieli poskessa tälläkin venereissulla, kun kesälomaansa viettävät kaverukset Totti ja Tiitus saavat luvan elämänsä ensimmäiseen telttaretkeen. Suojelevan äidin varoitukset kaikuvat luonnollisesti kuuroille korville ja pian pojat huomaavat kohtaavansa lähes kaikki kotona silmien eteen maalatut kauhukuvat, niin hyvin Kallioniemen äidit lapsensa tuntevat.

Pätkämäen toivot amatsonien armoilla on nopeatempoinen kirja, jossa soudetaan tiheään saarten väliä ja joudutaan välillä vihollisten vangiksi. Tiituksen kursivoidut kuvitelmat elokuvaohjaajaurastaan tahtovat paremminkin sekoittaa kuin piristää, sillä kuvitellun ja todellisen ympäristön erot ovat kovin suuret. Tyttöjen ja poikien sotaa sen sijaan käsitellään mainiosti ja loppuratkaisukin vakuuttaa uskottavuudellaan.

Brittikirjailija Eva Ibbotson luottaa Amatson-seikkailussaan ikiaikaisen klassikon taikaan. Sadan vuoden takaiseen Brasiliaan ja siirtomaavalloituksillaan rehentelevään Britanniaan sijoittuva teos Virta vie viidakkoon ei ole hauska tai edes helppo kirja. Sen sijaan luvassa on jännittäväjuoninen seikkailu, jossa tavataan salaperäisiä, hitaasti aukeavia henkilöitä eksoottisessa ympäristössä.

Kirja haastaa heti alussa lukijansa valintatilanteeseen, kun orpo englantilaistyttö Maia paiskataan kotimaastaan tuntemattoman kasvattiperheensä luo Amatsonin viidakkoon. Luokkatoverien maalaillessa kauhukuvia tulevista vaaroista Maia itse on innoissaan suuresta seikkailustaan. Sama asetelma toistuu tiuhaan juonen edetessä: pahat ovat konservatiivisia vanhan säilyttäjiä, hyvät avarakatseisia ja uutta ennakkoluulottomasti janoavia.

Hienoksi huipennukseksi Ibbotson onnistuu vielä kuvittamaan Brasilian luonnonrikkaudet kielensä kautta eläväksi todellisuudeksi, jossa voi kirjan sanoin kuulla afrikkalaisen rytmin, portugalilaisen runouden sekä intiaanien surun.

MARI VIERTOLA

Eva Ibbotson: Virta vie viidakkoon. Suomentanut Inka Parpola. Otava 2003.

Tuula Kallioniemi: Pätkämäen toivot amatsonien armoilla. Otava 2003.