Diane Chamberlain: Sypressiniemi

Ihmissuhteista ainutlaatuisimpia ovat usein sisaruussuhteet. Vaikka vanhempiemme voisi olettaa tuntevan meidät parhaiten, ovathan he olleet mukana elämässämme alusta asti, on sisarten välisissä suhteissa jotain enemmän. Monet sisarukset ymmärtävät toistensa tunnetiloja ja mielialoja herkkävaistoisemmin kuin läheisimmätkään ystävät.

Varsinkin suhteessa vanhempiinsa sisarusten yhteisymmärrys on saumatonta. Kukapa ei muistaisi esimerkiksi sitä tapausta joulupöydässä, kun isä kertoo taas sankaritarinansa armeija-ajoilta, jälleen uusien superlatiivien ryydittämänä. Sisarusten tarvitsee vain vilkaista toisiaan tietyllä paljonpuhuvalla katseella. Sanoja ei tarvita, samoille aaltopituuksille päästään vähillä eleillä.

Sisarukset puolustavat toisiaan vanhempiaan vastaan. Valitettavasti kaikkien vanhempien silmissä heidän omat lapsensa eivät ole yhdenveroisia. On parempi lapsi ja se kiusallinen epäonnistuminen. Lasten oikeudentaju, joka usein on tarkempi kuin aikuisilla, ajaa heidät vaistomaisesti puolustamaan "verikorvaa". Vaikka synnymme maailmaan kutakuinkin samantapaisina parkuvina möhkäleinä, on eriarvoistaminen silti hyvin helposti toteutettavissa. Varsinkin, jos sen aloittaa jo varhain.

Henget apuun

Joellen paras ystävä Mara saa vaikean synnytyksensä seurauksena parantumattoman aivovaurion. Joelle käy säännöllisesti katsomassa Maraa, usein yhdessä Maran miehen, Liamin kanssa. Liam on ainoa, joka täysin voi ymmärtää Joellen karmean tuskan. Luonnollisesti Liam ja Joelle ajautuvat etsimään lohtua toisistaan myös makuukammarin puolelta.

Epätoivoinen Joelle yrittää kaikkensa, että Mara parantuisi. Järki-ihmisenä ja vankkumattomana koululääketieteen kannattajana (ja edustajana) hän ottaa lopulta yhteyttä Carlynn Kling Shireen, parantajaan. Joellen vanhemmat, jotka nuoruudessaan asuivat hippikommuunissa, kertovat Joellelle jälleen kerran tarinan Joellen ihmeellisestä syntymästä, jossa Carlynn oli toiminut seremoniamestarina. Salaperäinen Carlynn onkin suureksi avuksi, tosin eri tavalla, kuin luulisi.

Kontakti Carlynnin ja Joellen välille löytyy ehkä hieman haetun oloisesti eivätkä heidän elämäntarinansa lopulta kosketa toisiaan kovinkaan paljon. Jos sielunsisaruudeksi lasketaan se, että on kokenut elämässään jonkin menetyksen, epätoivoa tai kateutta niin hei, tässähän ollaan kaikki yhtä suurta perhettä!

Reipasta uhrimieltä

Sypressiniemessä kulkee rinnan kaksi vahvaa tarinaa. Toiseen on nykyihmisen helppo samaistua ajankohtaisten teemojensa ja yhteiskunnallisten struktuurien vuoksi. Toista tarinaa ymmärtääkseen tarvitsee mielikuvitusta käyttää enemmän. On uskallettava päästää irti tiukasta totuudellisuudesta.

Voimakkaammaksi ja mielenkiintoisemmaksi muotoutuu juuri kuvaus kahden sisaren suhteesta, sen muuttumisesta sekä suuresta vilpittömyydestä ja solidaarisuudesta, joka säilyy ehdottomana olosuhteiden vaihdellessa. Sypressiniemessä keskitytään monisyisten ihmissuhteiden kuvaamisen lisäksi luonnonmystiikkaan. Aihe on selvästi Chamberlainille läheinen ja rakas.

Kirjan tarjoama loppu jättää jäljelle kylmät väreet. Kun joissain osioissa siirappipullo on päässyt tulvimaan pahasti yli, oletti lopunkin vain jatkuvan jatkumistaan periamerikkalaiseen tyyliin. Paljastuessaan salaisuus yllättää yhtä paljon kuin se, ettei se ole paljastunut jo aiemmin.

Takakansitekstissä puhutaan ihmisistä löytyvästä uhrimielestä. Joillakin se saattaa nostaa niskakarvat ja vastareaktion. Näennäisestä kauneudestaan huolimatta uhrimieli ei aina ole pyyteetöntä ja voi saada rumankin lopun. Kirjan kannen perusteella luvassa on romanttista kioskikirjallisuutta eikä se suurista tunteistaan huolimatta jätä kokonaan täyttämättä herättämiään odotuksia.

ANNA HEINILÄ

Diane Chamberlain: Sypressiniemi. Suom. Hanna Tarkka. WSOY 2003.

Fennopress<br />Kuten kuvasta näkyy, lukukokemuksesta ei siirappia puutu.
Fennopress
Kuten kuvasta näkyy, lukukokemuksesta ei siirappia puutu.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.