Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka

Jaan Kross (s. 1920) on epäilyksettä Viron kansainvälisesti tunnetuin kirjailija. Erityisesti Viron itsenäistymisen jälkeen hänen tuotantoaan on julkaistu Länsi-Euroopassa. Krossin nimi on mainittu myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhteydessä.

Kross on saanut nahoissaan tuntea isänmaansa historian nousut ja laskut. Nuori oikeusoppinut joutui ensin saksalaisten, sitten venäläisten vangiksi. Sodanjälkeistä karkotusta Siperiaan kesti kahdeksan vuotta.

Kross aloitti kirjallisen uransa kääntäjänä ja runoilijana. Proosakirjailija hänestä tuli vasta viisikymmenvuotiaana.

Pitkään odotettu suomennos

1960- ja 1970-luvulla kirjoitettua Uppiniskaisuuden kronikkaa pidetään Krossin pääteoksena. On kummallista, että se on suomennettu vasta nyt. Virolaiskirjailijan muuta tuotantoa on käännetty suomeksi varsin paljon, kahdeksan romaania ja viisi novellikokoelmaa.

Uppiniskaisuuden kronikan syntyhistoria on erikoinen. Sen ytimenä on Krossin 1960-luvulla tekemä elokuvakäsikirjoitus. Siihen pohjautuva tv-elokuva valmistui vuonna 1970, pääosassa Georg Ots.

Alkujaan neliosainen Uppiniskaisuuden kronikka on julkaistu meillä yksiosaisena järkäleenä. Liitteet mukaan lukien siinä on lähes 1 250 sivua. Teoksen suomentajia on kaksi, Kaisu Lahikainen ja Jouko Vanhanen. Heidän urakkansa on ollut valtaisa. Krossin välillä varsin kiemurainen ilmaisu on varmasti pannut kääntäjät lujille.

-luvun jälkipuoliskolla

Kross on tunnettu historiallisista romaaneistaan, joissa hän liikkuu vaivattomasti eri vuosisadoilla. Uppiniskaisuuden kronikassa eletään 1500-luvun jälkipuoliskoa Virossa ja Liivinmaalla. Päähenkilönä on rahvaan joukosta oppisäätyyn ponnistava Balthasar Russow. Romaani on hänen kehityskertomuksensa. Russowilla on todellinen vastine Viron 1500-luvun historiassa. Samalla Russow on suuressa määrin Krossin omakuva.

Krossin romaani on kirjoitettu tiukimman brezhneviläisyyden aikana, jolloin avoin historiallinen analyysi ei ollut mahdollista. 1500-luvun viitekehyksessä Kross tarkastelee myös myöhempien aikojen valtapolitiikkaa ja Viron kohtaloa suurvaltojen puristuksessa. 1500-luvun valtakuvio ei periaatteessa poikennut 1900-luvun asetelmista. Liivinmaalla oli valtatyhjiö, kun sydänkeskiajalla alueen valtiaaksi noussut Saksalainen ritarikunta vajosi heikkouden tilaan. Pohjolan nousevat vallat, Ruotsi ja Venäjä tulivat saaliinjaolle, samoin Puola ja vanha valtias Tanska.

"Moskoviitin" paine Liivinmaata kohtaan on ankara. Iivana Julman joukot piirittävät Tallinnaa kahdesti, mutta kaupunki pitää pintansa. Voiton korjaa lopulta brutaali renessanssiruhtinas, Ruotsin kuningas Juhana (meidän Juhana-herttuamme). Liivinmaan pohjoisosa, Vironmaa, liitetään Ruotsin valtakuntaan 1560-luvulla.

Halveksittu maakansa

Valtapolitiikan myllerryksessä eniten kärsii viroa puhuva rahvas, maankansa. Krossin romaanissa on vahva sosiaalinen ja poliittinenkin ulottuvuus. Maan alkuperäisillä asukkailla ei ole mitään oikeuksia saksankielisen yläluokan edessä. Ritarikunta, moisioiden (kartanoiden) herrat ja saksalainen porvaristo muodostavat yhtenäisen kerrostuman, jota kieli, kulttuuri ja varallisuus yhdistävät. He halveksivat virolaisia "moukkia".

Kiusatut talonpojat nousevat lopulta kapinaan, kuten tapahtuu muuallakin Euroopassa 1500-luvulla. Nuori opiskelija Balthasar Russow sotkeutuu kapinaan puolittain vahingossa. Aluksi kapinalla näyttää olevan menestystä, mutta se murskataan lopulta verisesti. Balthasar pelastuu täpärästi.

Krossin päähenkilö on esimerkki rahvaanlapsen harvinaisesta sosiaalisesta noususta. Älynsä, rohkeutensa ja hyvän onnensakin ansiosta Balthasar päätyy herrassäätyyn. Hänestä tulee Tallinnan Pyhän Hengen seurakunnan kirkkoherra. Seurakunnan väki on enimmäkseen kaupungin vironkielistä rahvasta. Balthasar on arvostettu henkilö Tallinnassa, mutta hiuksenhieno raja saksalaiseen yläluokkaan säilyy aina.

Poliittista dynamiittia

Balthasar ei unohda juuriaan. Talonpoikien asia on hänelle tärkeä. Hänellä on polttava halu kertoa totuus Liivinmaan muinaisista oloista ja lähihistoriasta. Hän ryhtyy kirjoittamaan kronikkaa, joka vallanpitäjien kritiikissään on poliittista dynamiittia. Kronikka julkaistaan vastustajien juonitteluista huolimatta. Saksalainen ritarikunta on raivoissaan, ja Tallinnan raatikin ryhtyy toimiin Balthasaria vastaan. Romaanin kronikkateema perustuu todellisuuteen. "Oikea" Balthasar Russow julkaisi oman Liivinmaan kronikkansa vuonna 1578.

Historia on täynnä ironiaa, ja niin Balthasarkin saa suojelijakseen Ruotsin korkeimman edustajan Virossa, Pontus de la Gardien. Ritarikunta joutuu nöyrtymään ja jopa maksamaan vuotuista "kronikkaveroa" Balthasarille. Pontus-herran tuella on kuitenkin hintansa. Kronikoitsijan tulee asettaa kynänsä Ruotsin kuninkaan palvelukseen. Balthasar sadattelee mielessään - mutta suostuu.

Russowin kohtalossa Kross peilaa omaa kohtaloaan. Romaanihenkilönsä tavoin Kross haluaa kirjoittaa totuuden maansa oloista, mutta joutuu tekemään kompromisseja vallanpitäjien edessä. Russowia painostaa ruotsalainen valtakoneisto, Krossia venäläinen. Kumpikin joutuu tekemään myönnytyksiä, mutta perimmäisestä integriteetistään he eivät luovu.

Tietystä kriittisyydestä huolimatta romaanin yleinen kuva Ruotsista ja ruotsalaisista on hyvin myönteinen. Tallinnan ruotsalaisasutus on vanhaa, ja sen suhteet viroa puhuvaan väestöön ovat hyvät. Monessa kohtaa viitataan siihen, että Ruotsin talonpojat ovat vapaita, mikä on jyrkkä vastakohta Viron olosuhteille.

Olen jo kauan sitten tajunnut Jaan Krossin merkityksen suurena kirjailijana. Arvostus on kuitenkin ollut hieman ulkokohtaista. Krossin kuivahko tyyli ja loputon ironia ovat vaikuttaneet etäännyttävästi. Uppiniskaisuuden kronikka muutti käsitykseni. Romaanin tavaton runsaus, joka on samalla hallittua ja kurinalaista, vie mennessään. Teosta ei voi mitenkään luonnehtia kuivaksi. Siinä on kyllä ironiaa, mutta myös tunnetta.

Silti on sanottava, että Krossin teos ei ole aivan helppo. Teksti on niin tiheää ja täynnä merkityksiä, että sitä ei voi noin vain lukaista, siihen on paneuduttava.

Rakkautta ja erotiikkaa

Uppiniskaisuuden kronikassa Kross osoittaa hallitsevansa rakkauden ja erotiikan kuvauksen. Russow on naimisissa kolmesti. Avioliitto Magdalena von Geldernin, piispan tyttären, kanssa merkitsee Balthasarille sosiaalisen nousun erästä huippukohtaa, vaikka avioliitto sinänsä perustuukin rakkauteen. Eroottisin suhde Balthasarilla on maineeltaan epämääräiseen Katharinaan, jonka kanelintuoksu saa nuorukaisen järjiltään. Syvin suhde Balthasarilla on kuitenkin nuoruudenrakkauteen Eppiin, virolaiseen maalaistyttöön. Romaani päättyy tämän suhteen traagiseen täyttymykseen.

Suomennoksen nimi, Uppiniskaisuuden kronikka, on osuvasti valittu (alkuperäinen nimi on Kolme katku vahel eli Kolmen ruton välissä). Romaanissa on useita uppiniskaisia hahmoja, joista Balthasar on tietysti ensimmäinen. Eräs uppiniskaisista on Tallinnan kaupunki, joka kestää Iivana Julman piiritykset eikä vapaaehtoisesti luovu oikeuksistaan ruotsalaistenkaan edessä.

Uppiniskaisuuden kronikka on suuri rakkaudentunnustus vanhalle Hansa-kaupungille. Kross kuvaa huikaisevan elävästi kaupungin elämää ja topografiaa.

JARI LYBECK

Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka. Balthasar Russowin tarina. Suom. Kaisu Lahikainen ja Jouko Vanhanen. WSOY 2003.

Compic<br />Nobel-ehdokkaanakin mainitun Jaan Krossin huikaiseva pääteos on ilmestynyt vihdoinkin suomeksi.
Compic
Nobel-ehdokkaanakin mainitun Jaan Krossin huikaiseva pääteos on ilmestynyt vihdoinkin suomeksi.