Anja Snellman: Lyhytsiipiset

Anja Snellmanin Lyhytsiipiset- romaanin alkuasetelma herättää uteliaisuutta. Bodomjärven murhat ovat syöpyneet suomalaisten kollektiiviseen muistiin. Lyhytsiipiset vie lukijan kokemaan saman painajaisen Fardomjärvelle, kirjailijan muokkaamaan historiaan. Bodomjärvellä 1960 kuoli kaksi tyttöä ja poika, toinen pojista pelastui. Fardomjärven uhrit ovat kaikki tyttöjä ja yksi heistäkin jää eloon.

Eläinmuseon kokoelmissa on Staphylinadea-sukuun kuuluva Strengin kuoriainen, joka on löydetty Fardomjärven rannalta samaan aikaan kun murhat tapahtuivat. Mitä yhteistä voikaan olla murhatapauksella ja kuoriaisella, pienellä ötökällä?

Aihevalinta tuntuu rankalta. Miksi muunnella ja nostaa esiin ratkaisematon murhenäytelmä? Mutta kirjailija sanookin kirjoittavansa kuoriaisista, jopa rakastavasti.

Turvallinen ja
suruton Suomi

Fardomjärven murhatutkimuksia johtava keskusrikospoliisin apulaispäällikkö Paavo Nurkka lupailee murhaajan kiinnisaamista, jotta kansalaiset voisivat säilyttää turvallisen ja suruttoman Suomensa.

Murhattujen omaisille ja eloonjääneelle tytölle turvallisuus ja suruttomuus ovat asioita, joita ei enää ole olemassa. Kun Kivimaan perheen kuopus Anniina kahden ystävänsä kanssa löydetään teltasta murhattuina helluntaina 1960, Kivimaan Hilkka ja Olavi jäävät loppuelämäkseen mustan suruharson taakse.

Kirja liu'uttaa toteavassa passiivimuodossa lukijan silmien editse maailman tapahtumia ja suomalaisen yhteiskunnan muutoksia: Sikojen lahti, Lapuan patruunatehtaan räjähdys, presidenttien vaihtumiset, Koijärvi, Estonia - luettelonomaisuus on puuduttavaa, mutta kun näkökulmaksi ajattelee lapsensa menettäneen isän ja äidin tuskaisen tajunnan, niin teksti toimii.

Arvoitusten
kaivo

Neljäs tyttö, henkiin jäänyt Anniinan isosisko Marleena Kivimaa viettää vuosia sairaalassa ja jää elämään varjoelämää johonkin perheen liepeille. Hänellä ja hänessä on murhamysteerin ratkaisun avaimet, mutta kukaan ei ymmärrä raottaa häneen liittyvää salaperäisyyden verhoa. "Minä olen arvoitusten kaivo, hiljaisuuden lampi, muuri johon maailman kaikki kysymykset kilpistyvät."

Marleenan syyllisyyden taakka on valtava. Hänen kielletty salainen rakkautensa on laittanut liikkeelle mittaamattoman murhenäytelmän.

14-vuotiaan Marleenan vuosikymmenten takainen rakkaus aikuiseen mieheen vertautuu Marleenan sisarentyttären Eveliinan naiselämään. Marleenan nuoruudessa tyttöjen uskallettua luettavaa oli Peyton Place. Seksiopetus kuitattiin muutamalla epämääräisellä kiellolla. Eveliina, alias Pia Posliini, elättää itsensä seksillä. 40 vuotta naisen elämää Suomessa ja seksi on edelleen yhtä ongelmallista.

Rikoksen pienet
silminnäkijät

Lyhytsiipiset on myös kirja ihmisestä ja luonnosta. Elämä kuhisee maan alla ihmisten näkymättömissä. Multa on täynnä elämää. Ihmiset eivät uhraa ajatuksia pienille eliölajeille, joita eivät näe. Sodan aiheuttamasta kärsimyksestä "hevosille, kirjekyyhkyille, tiedustelukoirille tai nukkumakuopasta keskelle talvisotaa kömpivälle karhulle" ei kukaan välitä.

Marleena on lapsesta saakka tutkinut luontoa ja hyönteisiä. Dick Streng, biologianopettaja lisäsi tutkimukseen mystiikan. "Myös rikoksilla, sanoo mies, on usein pieniä silminnäkijöitä joita ei tulla koskaan ajatelleeksi."

Paradoksaalisesti ketun ja harakan toimien kautta rikokseen kehittyy selvittämättömäksi jääviä yksityiskohtia. Luonnon ylivoima jättää tässäkin ihmisen avuttomana etsimään ratkaisua kysymyksiinsä.

Kuiskausten talosta
Fardomjärvelle

Kirjan epilogi saa lukijan hämmästyneenä nostamaan kulmakarvojaan. Mitä asiaa Majgull Axelssonin Kuiskausten talon (2001) ketulla on Fardomjärven rannalle? Axelsson antoi ketun olla ensimmäisenä todistamassa Kuiskausten talon murhenäytelmää, ja ketun kautta kirjan tarina myös kiertyi loppuun. Snellmanin kirjassakin kettu on ensimmäisenä rikospaikalla.

Anja Snellman on aina ollut kapinallinen, myös suhteessa kirjallisiin konventioihin. Pelon maantiede (1995) herätti keskustelun tieteellisen tutkimuksen lainaamisesta lähdettä ilmoittamatta, Syysprinssi (1996) ja Ihon aika (1993) ylittivät monen mielestä intimiteettisuojan. Arabian Lauri (1997) lainasi Evelyn Waughin romaania Mennyt maailma. Romaanista toiseen vaeltanut kettu saattaa myös puhuttaa.

Lyhytsiipiset näyttää taas kerran Anja Snellmanin uudistuneena ja luomisvoimaisena. Kirjan kieli on nautinnollista luettavaa - "pienet valkeat nenäliinat vilahtelisivat kasvojen edessä kuin kaaliperhoset". Kielikuvat jaksavat kerran toisensa jälkeen ilahduttaa tuoreudellaan.

Murhan, kuoriaisen, kielletyn rakkauden, luonnon, syyllisyyden, ajan ja surun aineksista kokoon keitetty tarina olisi voinut muhia ja muokkautua vielä lisää. Eri ainekset olisivat sulautuneet toisiinsa täydellisemmin ja lukukokemus olisi kenties ollut rikkaampi.

MERJA MARJAMÄKI

Anja Snellman: Lyhytsiipiset. Otava 2003.

Suvi Timonen<br />Anja Snellman
Suvi Timonen
Anja Snellman