Honkasalo ja Saxell: Sukupolven palapelit

Lyhytproosa eli vahvaa aikaa nuoren kirjailijapolven syksyn teoksissa: Jari Järvelä, Taina Teerialho, Petri Tamminen, Outi Alm, Jemina Staalo. Kyse on ehkä siitäkin, että novelli on luonteva näkökulma pirstaleiseen aikaan ja elämään. Maailma hahmottuu palapelinä, josta osa paloista on pysyvästi kadoksissa. Kaikki palat eivät ole peliin koskaan sopineetkaan.

Laura Honkasalo ja Jani Saxell palkittiin Erkon kilvassa vuonna 2000. Kumpikin oli ehtinyt jo sitä ennen tulla esiin kulttuurilehtien kirjoittajina. Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Molemmilla on tunnistettava oma äänensä. Honkasalo toteuttaa sitä jo neljännessä kirjassaan, Saxell esikoisessaan.

Nuoret prosaistit eivät tietenkään edusta tai muodosta mitään "kirjailijasukupolvea". Mutta he hahmottavat omanikäisensä ja nuoremman sukupolven arvomaailmoja ja arkea onnistuneen todistusvoimaisesti.

Tietysti pitää lisätä, että suurimpia yhteisiä jaettavia ajan nuorilla aikuisilla on yhä vähemmän. Kokonaiskuvaa Saxell ja Honkasalo eivät esitäkään tekevänsä, vaan kokoavat paloja tahoillaan. Saxell häärii reunoilla, Honkasalo jatkaa johdonmukaisesti siitä, mihin jäi puhutussa romaanissaan Sinun lapsesi eivät ole sinun .

Maitokahvia
isossa kulhossa

Honkasalon 1970-luvun taistolaisuutta kuvaava romaani sai ansaittua huomiota aiheenkäsittelystään ja ajankuvastaan. Vähemmälle huomiolle jäi se, että kirja on erinomaisen herkkävaistoinen lapsuuskuvaus.

Lapsuuden epävarmuutta kannetaan myös Honkasalon novellikokoelmassa. Nuori, aikuinen sukupolvi kokee sen kykenemättömyytenä ihmissuhteisiin ja sitoutumiseen. Maailma on osoittautunut paljon monimutkaisemmaksi paikaksi, mutta yksinkertaista ei ole rakkauskaan. Tämä novelleissa toistuva ystävyyden, rakkauden, yhteiselämän, jättämisen ja kiinnipitämisen problematiikka on suoraa jatkumoa Honkasalon romaanista.

Pääosa kirjan novellien henkilöistä on opiskelijoita, jotka juovat maitokahvia isoista kulhoista ja elävät kuin pitkittynyttä nuoruutta, jossa oma elämä on hakusessa tai hukassa. Honkasalo kuvaa nuorten naisten valintoja, valintojen vähiä vaihtoehtoja, tai päättämättömyyttä.

Kun ajassa vaanii yksinäisyys, ovat ihmissuhteet kipeää totta, niin totta, että Honkasalolla on varaa ironisoidakin: "Minua haukotuttaa. Opiskelijoilla on aikaa vatvoa kaiken maailman asioita, istua kahvilla vaikka koko päivä. Opiskelijatyttöjen ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Minun eivät. Rakastan Artsia, mutta hän ei rakasta minua."

Monelta taisi Honkasalon romaanin hallitsevan aiheen takia jäädä huomaamatta sitä kannatteleva komea kieli. Nyt Lumen saartama kahvila sen todentaa: tarkkahavaintoinen, korostelematon kuvaus virittää myötäelävän, läheltä puhutun tunnun.

Honkasalo kirjoittaa tsehovia, melankolista ja tummaa. Eikä aihepiirikään ole vuosisadassa vanhentunut. Ihminen on pieni ja yksinäinen. Tsehovin "turhat ihmiset" vain ovat vaihtuneet Honkasalon kuvaamaan päättämättömään välisukupolveen.

Kesken-
kasvuiset

Honkasalon lyyrisyyteen verrattuna Jani Saxell kirjoittaa enemmän hemingwayta. Hänen novelleissaan ei seisahduta pohtimaan, vaan kerrotaan tarinoita. Saxell ei nuorta sukupolvea kuvatessaan tunnu laittavan niinkään itseään likoon kuin toimii herkkävainuisena tarkkailijana.

Saxell aloittaa reunapaloista. Novellit huumeiden ja kaljapöhöisen uusnatsismin kyllästämistä nuorista rajaavat ajan ja arjen.

Toisen osaston novellit Amerikka, Mukka-ryhmä ja Athene päilyväsilmä kuvaavat tarinan tyylittelyllä nuorten herkkien miesten aikuistumisriittejä. Sellaiseksi kai puberteetti-iän kirjoittaminenkin on laskettavissa siinä missä toteutumaton poikuuden menettäminen tai Amerikan näkeminen.

Saxell on harvinaisen monipuolinen novellisti. Hän siirtyy sujuvasti elämänpiiristä toiseen, aiheeseen kuin aiheeseen perusääntään kadottamatta. Novellien tarkan, aistivoimaisen havaitsemisen takaa löytyy pitävä dramaturgia. Tarinoilla on suuntansa, tietynlainen vääjäämättömyys, joka ennakoitunakin nousee loppuunsa.

Lähiöelämää, reviiriään puolustamaan nousevien yksinhuoltajaäitien maailmaa kuvaava niminovelli Ensilumi on kokoelman parhaita, erinomainen osoitus Saxellin kyvystä hallita ja koota monenlaisia aineksia rosoiseksi ajankuvaksi.

Saxellin valmiiden esikoisnovellien palapelistä hahmottuu syrjäytyneiden ja keskenkasvuiseksi jääneiden nuorten miesten sukupolvea, ajan tuotteita kummatkin. Ensilumi on lupaava debyytti. Siinä näkijä missä tekijä.

KARI LEVOLA

Laura Honkasalo: Lumen saartama kahvila . Gummerus 2002.
Jani Saxell: Ensilumi ja muita novelleja . WSOY 2002.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.