"Tämähän on kuin nykypäivä", totesi Finlandia-palkitun Seppo Aallon ystävä lukiessaan, mitä ennen kansalaissodan syttymistä Kymintehtailla tapahtui

Tietokirjallisuuden voittajan valinnut elokuvaohjaaja Virpi Suutari pohti, että työn vallankumouksesta voi seurata nykyaikana levottomuuksia. "Kuinka voisimme toimia paremmin köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden kitkemiseksi."

Hannamari Ahonen

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla palkittu Kymin paperitehtaiden vuoden 1918 kansalaissodan tapahtumista kirjoittanut Seppo Aalto antoi Kansallisteatterin juhlayleisölle ajateltavaa.

Aalto kertoi, miten hänen toimittajatuttavansa oli lukenut kirjan 100 ensimmäistä sivua, jotka kuvaavat tapahtumia Kuusankoskella ennen sisällissotaa.

– Hän totesi, että tämähän on kuin nykypäivä.

Tänä vuonna Suomen verisestä sisällissodasta on kulunut sata vuotta. Aallon mukaan ei saa käydä niin, että tämän vuoden jälkeen asia painetaan unohduksiin.

– Tutkimusta on jatkettava nyt uusin kysymyksin ja uusin näkökulmin.

Aallon mukaan tutkimuksen avulla voidaan ymmärtää maailmalla parhaillaankin riehuvia sisällissotia paremmin.

– Syyriassa ja Jemenissä sodalla on jo katastrofaaliset mittasuhteet.

Aalto sanoi, että hän ei ymmärrä, kun kansalaissodasta puhuttaessa puhutaan anteeksiannosta ja sovinnosta.

– Kenelle pitää antaa anteeksi? Yhtäkään vuonna 1918 sotinutta ihmistä ei ole elossa. Haavat arpeutuvat ajan myötä, ei kampanjoilla vaan tunnustamalla tosiasiat. Anteeksiannon ja sovinnon taustalla on ajatus unohtamisesta.

Unohtaa ei Aallon mukaan saa, vaan jatkaa tutkimusta.

Aalto kertoi Finlandia-palkinnon jakotilaisuuden juhlayleisölle kansalaissodassa ainoana punaisena teloitetusta ryhmästä selvinneestä Verner Granqvististä. Mies oli vuonna 1966 sanonut: "Kyllä nämä asiat ovat sellaisia, että niitä ei saisi enää tulla."

– Miten toive toteutui? Itsestäänselvyys se ei ole.

Tietokirjallisuuden voittajan valinnut elokuvaohjaaja Virpi Suutari sanoi myös omassa puheenvuorossaan, että nykyisestä työn vallankumouksesta saattaa seurata levottomuuksia.

– Olemme siirtymässä jälkiteolliseen aikaan ja todennäköisesti menetämme suuren osan tuntemastamme suorittavasta työstä ja tilalle tulee uutta työtä, jota emme vielä edes tunnista.

Suutarin mukaan meidän pitää nykyaikanakin pohtia, mikä on meille tarpeeksi ja kuinka voisimme toimia paremmin köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden kitkemiseksi.

–  Miten kuromme umpeen oman elämämme solidaarisuuskuilut?, kysyi Suutari.

Kirjallisuustoimittaja ja Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkönä toiminut Seppo Puttonen valitsi kaunokirjallisuuden Finlandian voittajaksi Olli Jalosen.
Kirjallisuustoimittaja ja Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkönä toiminut Seppo Puttonen valitsi kaunokirjallisuuden Finlandian voittajaksi Olli Jalosen.

Lastenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saanut Siiri Enoranta kertoi koonneensa kiitospuheensa hampurilaismallilla: ruusuja, välissä risuja ja taas risuja. Ruusuja saivat muun muassa kaksi kustantajaa, entiset äidinkielen- ja sanataiteen opettajat ja omat läheiset.

Risut menivät hallitukselle, joka on leikannut koulutuksesta, kulttuurista ja sivistyksestä.

– Enkä voi antaa ruusuja niille puolueille, jotka eivät tee ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi mitään ja selittävät, että ei ole rahaa.

Enoranta ei myöskään voinut antaa ruusuja ihmisille, jotka eivät hyväksy erilaisuutta.

– Nyt meitä eivät saalista kuin me itse.

Kirjallisuuden vuoden hienoimmassa juhlassa puhuttiin luonnollisesti kirjallisuuden merkityksestä. Miten kirjallisuus vie toisiin maailmoihin, miten se auttaa ymmärtämään ja sivistää.

Suomen Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja Minna Castrén on tyytyväinen, että Suomessa on nyt laajasti käynnistetty Lukuliike, jolla lukutaitoa ja lukuharrastusta on alettu elvyttää.

Castren korosti, että lapsen lukuharrastuksen tukemista ovat kotona lukevat vanhemmat ja vanhemmat, jotka lukevat yhdessä lapsen kanssa.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon jo toisen kerran urallaan saaneen Olli Jalosen mukaan Suomessa lukutaitoa pidetään yhtä lailla itsestäänselvyytenä kuin hanasta tulevaa puhdasta vettä. Monessa maassa kumpikaan niistä ei ole.

– Lukeminen ei ole vain lukemista, se on ymmärtämistä. Kirjoissa piilee vapauden valtakuntia.

Jalonen kiitti muita kirjailijoita siitä, että he ovat julkaisseet erilaisia vapauden valtakuntia. Jalonen kiitti sekä lapsuudenperhettään että nykyistä perhettään kirjailija Riitta Jalosen kanssa.

– Lapsuudenperheessäni lukemista pidettiin arvokkaana asiana, eikä kirjoittaminenkaan ollut tyhjänpäiväistä.

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon jakanut elokuvaohjaaja Virpi Suutari onnitteli Seppo Aaltoa Kansallisteatterissa järjestetyssä palkintojuhlassa.
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon jakanut elokuvaohjaaja Virpi Suutari onnitteli Seppo Aaltoa Kansallisteatterissa järjestetyssä palkintojuhlassa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.