Elokuva-arvostelut

Kuorosotaa ja kommelluksia

Musiikkikomedian yhdentekevän jatko-osan parasta antia ovat tyttöjen energiset stemmalauluesitykset.
Musiikkikomedian yhdentekevän jatko-osan parasta antia ovat tyttöjen energiset stemmalauluesitykset.

Pitch Perfect 2. Ohjaaja Elizabeth Banks. Kinopalatsi 2, 5 & 6. S, 1 h 55 min.

Vuonna 2012 ilmestyneen tyttöenergisen Pitch Perfect -musiikkikomedian toinen osa on melkoisen yhdentekevä ja yllätyksetön tapaus. Yllätys ei ole sekään, että opiskelijatyttöjen a cappella -lauluryhmän tarinaa Hollywoodissa jatkettiin. Ensimmäinen elokuva menestyi lippuluukuilla ja soundtrack levymyyntilistoilla.

Huipulla paistatteleva Barden Bellas -lauluyhtye joutuu kilpailukieltoon, kun sen ronskin aussijäsenen Fat Amyn (Rebel Wilson) pöksyt repeävät esityksessä, jossa on läsnä peräti Yhdysvaltain presidentti. Ryhmän sovituksista vastaava Beca (Anna Kendrick) taas haikailee oikeisiin töihin musiikkibisneksen pariin.

Luvassa on sekä keskinäisiä riitoja että sisäisiä ristiriitoja. Tytöt joutuvat kokoamaan niin itsensä kuin joukkonsa päästäkseen takaisin lavoille ja – mikä tärkeintä – näyttämään kyntensä kansainvälisessä kuorokilpailussa korskeille saksalaisamatsooneille.

Laulu- ja tanssikohtaukset ovat elokuvan parasta antia, ihan niin kuin sarjan ensimmäisessäkin osassa.

Laulu- ja tanssikohtaukset ovat Pitch Perfect 2:n parasta antia, ihan niin kuin sarjan ensimmäisessäkin elokuvassa. Niitä katsoo isolta kankaalta mielellään ja ne rytmittävät elokuvaa luonnikkaasti. Hetkittäin pilkahtelevasta itseironisesta huumorista ja tietoisen ylivedetyistä asetelmista komediaa voi myös kehua.

Tarinantapainen on silkkaa hömppää ja toistaa kulunutta kaavaa vaikeuksien kautta voittoon kulkemisesta. Ihmiset ovat pelkkiä paperinukkeja. Kouhkaava sivuhahmo Fat Amy ja ainoana hieman syvällisemmin käsitelty keskushahmo Beca ovat tarinan erottuvat henkilöt. Loput laululintuset jäävät statisteiksi taustalle pyörimään.