Kulttuuri

Ääliökomedia on kuninkuuslaji

Floyd (Jim Carrey) ja Harry (Jeff Daniels) lähtevät tien päälle kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen.
Floyd (Jim Carrey) ja Harry (Jeff Daniels) lähtevät tien päälle kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Nuija ja tosinuija kaks. Ohjaaja Peter ja Bobby Farrelly. Kinopalatsi 2 & 4. K12, 1 h 49 min.

Farrellyn veljesten Nuija ja tosinuija (1994) oli yksi niitä elokuvia, jotka nostivat Jim Carreyn pinnalle. Carreyn tähti on vuosien saatossa osoittanut jo hieman hiipumisen merkkejä, mutta itse leffa on pysynyt yhtenä ääliökomedian kirkkaimmista helmistä. Rainalle tehtiin aikoinaan kelvoton jatko-osa, jossa Carrey ja toinen päätähti, huippuluokan koheltaja Jeff Daniels eivät esiintyneet.

Arvoisensa jatko-osan Nuija ja tosinuija saa vasta nyt. Kyseessä on jälleen roadmovie, jossa tohelokaksikko Harry (Daniels) ja Lloyd (Carrey) matkaavat Amerikan halki erinäisiä kulkuneuvoja hyväksi käyttäen. Tällä kertaa etsitään Harryn kauan kadoksissa ollutta tytärtä. Tuttuun tapaan kaverukset aiheuttavat tuhoa, minne ikinä menevätkin.

Farrellyn veljesten elokuva on viiltävä pureutuminen ihmismielen tyhmyyteen. Peli tehdään selväksi jo heti alussa. Ensimmäisessä kohtauksessa Harry tulee tapaamaan Floydia, joka on viimeiset kaksikymmentä vuotta istunut puhumattomana mielisairaalassa. Paljastuu, että kyseessä onkin ollut vain pelkkä Floydin kehittämä, pitkäkestoinen käytännön pila.

Tämän jälkeen meno muuttuu askel askeleelta päättömämmäksi. Elokuva pääsee tavoitteeseensa. Se onnistuu saavuttamaan pisteen, jolloin ihminen on kaikkein tyhmimmillään. Ääliökomedia on todellinen kuninkuuslaji, eivätkä sitä kovinkaan monet osaa yhtä hienosti kuin Farrellyt.