Sisäsiisti kunnianosoitus mustille palvelijoille

Forest Whitakerin omistautunut roolisuoritus Valkoisen talon pitkäaikaisena hovimestarina kannattelee tositapahtumien inspiroimaa elokuvaa.
Forest Whitakerin omistautunut roolisuoritus Valkoisen talon pitkäaikaisena hovimestarina kannattelee tositapahtumien inspiroimaa elokuvaa.

The Butler. Ohjaaja Lee Daniels. Kinopalatsi 7. K12, 2 h 12 min.

The Butler-elokuvan päähenkilö on uransa aikana kaikkiaan kahdeksaa Yhdysvaltain presidenttiä palveleva hovimestari Cecil Gaines (Forest Whitaker), jonka uskomattomaan elämään on ammennettu inspiraatiota tositapahtumista vapaasti tulkiten ja reilusti dramatiikkaa lisäten.

Esinäytös käydään Cecilin lapsuudessa 1920-luvun puuvillaplantaasilla, jossa poika joutuu todistamaan äitinsä raiskauksen ja isänsä ampumisen.

Järkyttävä kokemus selittää sitä, miksi mies oppii olemaan ikään kuin näkymätön ja palvelemaan nöyrästi valtaapitävää valkoista luokkaa.

Kyse on henkiinjäämiskamppailusta, jonka vasta seuraava afroamerikkalaisten sukupolvi siirtää uudelle tasolle, radikaaliksi kansalaisoikeustaisteluksi, joka temaattisesti leimaa isä–poika-suhteeseen fokusoituvaa perhedraamaa.

Pääosan esittäneelle Whitakerille melkoisen varmasti miespääosan Oscar-ehdokkuuden poikiva The Butler on hyvässä ja pahassa ison rahan Hollywood-draamaa. Elokuva on pieteetillä ylöspantua epookkia, jossa liikuttavan yksilötarinan myötä sivutaan Yhdysvaltain ja erityisesti maan mustan väestön historiaa lähemmäs sadan vuoden ajalta. Pääpaino on 1960–1980-luvuissa.

Ulkoisesti taiten tehtyä elokuvaa vaivaa kuitenkin hollywoodilainen perupönäkkyys, sentimentaalinen ulkokohtaisuus ja mahdollisimman laajaa yleisöä kosiskeleva laskelmoivuus, joka näkyy paitsi sivuosissa vilahtavissa tähtinäyttelijöissä myös erityisesti siinä, että kieli keskellä suuta tehty elokuva ei käy synkkään aiheeseensa käsiksi rohkeasti eikä lajityyppiään uudistaen.

PÄIVI VALOTIE