Hengetöntä toimintaräiskyttelyä

John Connor (Christian Bale) taistelee robotteja vastaan.
John Connor (Christian Bale) taistelee robotteja vastaan.

•  Terminator – pelastus. Ohjaaja McG. Julia 1 & Kinopalatsi 1. K15, 1 h 56 min.

Terminator – pelastus on edeltäjänsä Terminator 3 – koneiden kapinan (2003) tapaan aivan joutava jatko-osa filmisarjaan, joka sai alkunsa jo 25 vuotta sitten James Cameronin pienen budjetin tieteistoimintaelokuvasta Terminator – tuhoaja (1984).

Cameronin itsensä vielä ohjaama Terminator 2 – tuomion päivä (1991) oli jatko-osaksi suorastaan harvinaisen hyvä ja paikkaansa puolustava laajentaessaan ja viedessään eteenpäin ensimmäisen elokuvan tarinaa ja hahmoja. Uuden vuosituhannen Terminatoreilla ei puolestaan ole saagalle juuri annettavaa ollut.

Vuoteen 2018 sijoittuvasta neljännestä Terminatorista puuttuu paitsi nimiroolista taannoin johtavaksi kasaritoimintatähdeksi noussut nykyinen Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger, myös – mikä tietysti elokuvan onnistumisen kannalta pahinta – uusi karismaattinen sankari ja tämän vastustaja.

Ihmiskunnan rippeitä tuhoavat koneet ovat yhtä massaa, aikamieheksi ja vapaustaistelijaksi varttunut John Connor (Christian Bale) taas yhdentekevä ja puiseva tyyppi. Hänen äitinsä, kahdessa ensimmäisessä elokuvassa mukana ollut Sarah Connor (Linda Hamilton), oli aikanaan huomattavasti moniulotteisempi ja kiinnostavampi hahmo, moderni feminiininen sankaritar vailla vertaa.

Kelpo luonnenäyttelijänäkin tunnettu Christian Bale menee lähinnä hukkaan Connorin roolissa, joka on yksinkertaisesti vain kirjoitettu mahdottoman tylsäksi. Ihmiskunnan pelastajaksi edellisissä elokuvissa profetoitu mies jää Terminator – pelastuksessa melkeinpä statistiksi joutuessaan jakamaan valkokangasaikaa kahden muun tärkeän hyvishahmon kanssa.

Nämä ovat Connorin tuleva isä Kyle Reese ja kyborgiksi muutettu mies menneisyydestä. Viimeksi mainitusta olisi voinut osaavissa käsissä kasvattaa tarinan kiinnostavimman hahmon, mutta tilaisuuteen ei tartuta. Keneenkään kolmesta päähenkilöstä ei malteta keskittyä kunnolla. Charlien enkelit -toimintahupsuttelut tehnyt entinen video-ohjaaja McG juoksuttaa elokuvaa mieluummin toimintakohtauksesta toiseen.

Konsolipelimäiseen, näyttävään mutta hengettömään räiskimiseen keskittyvästä elokuvasta puuttuu vähäinenkin eettinen pohdiskelu, jota ensimmäisissä Terminatoreissa vielä oli. Vanhoja vitsejä ja one-linereita on sen sijaan jaksettu kierrättää mukaan, noloa kyllä.

PÄIVI VALOTIE