Elokuva-arvio: Armomurhaaja – Teemu Nikki teki parhaan elokuvansa

It's Alive Films Oy
Matti Onnismaa vetää Veijo Haukan roolin nautittavasti vähäeleisellä tyylillään.
Matti Onnismaa vetää Veijo Haukan roolin nautittavasti vähäeleisellä tyylillään.

Armomurhaaja.

Ohjaaja Teemu Nikki. Kinopalatsi. K16, 1 h 23 min.

*****

Teemu Nikki on jo vuosia kuullut kiinnostavimpiin kotimaisiin elokuvantekijöihin. Hänen jälkensä on täysin omanlaistansa.

Nikin ansio on ennen kaikkea siinä, että hän ei ole pätkääkään kiinnostunut perinteisestä suomalaisesta elokuvarealismista. Häntä ei kiinnosta kysymykset uskottavuudesta, hän antaa vain mennä.

Ehkä juuri siksi Nikin töissä on säilynyt raikkaus.

Musta huumori on aina ollut Nikin tavaramerkki. Makaabereimmillaan se on näkynyt hänen lyhytelokuvissaan, parhaiten uusnatsikuvauksessa Äiti ei enää keilaa (2010).

Sama hirtehinen taso on läsnä Nikin kolmannessa pitkässä elokuvassa, joka on hänen parhaimpansa.

Armomurhaaja on tarina miehestä, Veijo Haukasta, joka lopettaa eläimiä rahasta, halvemmalla kuin eläinlääkäri.

Hän on myös vakuuttunut siitä, että eläinten kärsimys johtuu ennen pitkään ihmisistä. Ja hän tekee tämän hyvin selväksi eläinten omistajille. Ihmisen pahuus näkyy siinä, miten hän kohtelee lemmikkiään.

”Lopetetaanko täällä eläimiä?”, kysyy asiakas (Alina Tomnikov) elokuvan alussa. ”Niitäkin”, Haukka vastaa.

Haukka luottaa karman lakiin. Ihmisen on vastattava pahoista teoistaan.

Haukan vastavoimaksi muodostuu itseään etsivä nuorukainen (Jari Virman), joka yrittää kovasti päästä osaksi pikkukaupungin maahanmuuttovastaista katupartiota.

Sisu ei vaan tahdo riittää. Hän ei saa edes loputettua omaa koiraansa vaan kääntyy Haukan puoleen. Siitä ne ongelmat vasta alkavatkin.

Haukan roolissa nähdään Matti Onnismaa, joka vetää roolin kotiin nautittavan vähäeleisellä tyylillään.

Onnismaa on jo pitkään ollut kotimaisen elokuvan käytetyin sivuosanäyttelijä, mutta Veijo Haukan rooli on hänen ensimmäinen pääosansa pitkässä elokuvassa.

Henri Waltter Rehnström