Elokuva-arvio: Eläinten X Factor

Kaikki rakastavat laulukilpailuja, todetaan animaatioelokuvassa Sing.
Kaikki rakastavat laulukilpailuja, todetaan animaatioelokuvassa Sing.

Sing.

Ohjaaja Garth Jennings.

Kinopalatsi. K7, 1 h 48 min.

***

Suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna animaatioelokuva Singin ensi-ilta sattuu sopivaan saumaan. Jos joku jäi haikailemaan melkein Saara Aallon voittoon äskettäin päättynyttä television laulukilpaohjelmaa X Factor UK, voi seuraavaksi mennä elokuviin jännäämään samoissa tunnelmissa.

Tositelevision kykykisojen lisäksi Sing lainailee juonikuvioihinsa ja hahmoihinsa klassisesta backstage-musikaalista, jossa lavan tapahtumien lisäksi seurataan myös kuhinaa kulisseissa. Kierrätetyistä ideoista ja asetelmista on saatu aikaan mukavasti toimiva hyvänmielen musiikkielokuva.

Koalaherra Buster Moon omistaa rapistuneen teatterin, jonka loiston päivät ovat jääneet kauas. Pelastaakseen teatterinsa velkaantunut show-mies keksii järjestää laulukilpailun kaikelle kansalle. Koska kaikkihan rakastavat laulukilpailuja, kuten koala toteaa. Tähteydestä haaveilevat ja talenttiaan esittelevät tavikset ovat kokoperheen piirretyssä hilpeitä eläinhahmoja väsyneestä possuperheenäidistä herkkään gorillanuorukaiseen.

Sing tarjoilee pikakelauksella aimo annoksen vanhempia ja uudempia hittibiisejä, joita on onnistuttu tuppaamaan elokuvaan mukaan kymmenittäin. Lopun suuressa finaalissa musiikkinumerot ehditään sentään esittää kokonaisina.

Päivi Valotie