Elokuva-arvostelut

Matka jatkuu Afrikkaan

TS/Finnkino<br />Alex, Marty, Gloria ja Melman seikkailevat jälleen.
TS/Finnkino
Alex, Marty, Gloria ja Melman seikkailevat jälleen.

•  Madagascar 2. Ohjaajat Eric Darnell & Tom McGrath. Julia 4, Kinopalatsi 2 & 6. K7, 1 h 31 min.

Jos Hollywoodin viihde-elokuva menestyy lippuluukuilla, sille tehdään melkeinpä poikkeuksetta jatko-osa jos toinenkin. Digianimaatioille lisäosia voi tehtailla vielä helpommin ja halvemmalla kuin näytelmäelokuville, koska erityisen paljon aikaa ja vaivaa vaativat piirroshahmot liikeratoineen, eleineen ja ilmeineen on jo mallinnettu kertaalleen. Käsikirjoitukseen ja itse tarinaanhan harvempi animaatiostudio panostaa alunperinkään, saati sitten jatko-osia tehdessään.

Madagascar 2 on väkinäisen oloisesti koottu kakkososa tuotantoyhtiönsä DreamWorksin muutaman vuoden takaiselle Madagascar -animaatiolle (2005), jossa New Yorkin eläintarhasta karannut mellastava eläinnelikko ajautui Madagaskarin saarelle.

Nyt kaverukset - leijona, seepra, kirahvi ja virtahepo, tuo perinteiseen poikaporukkaan kelpuutettu ainoa naispuolinen tarinahahmo - koettavat päästä takaisin kotiin. Hilpeän sotilaallisen pingviinipossen korjaama lentokoneenraato rysähtää kuitenkin maahan jo Afrikan mantereen puolella, jolloin kaupunkilaiselukat päätyvät johtohahmonsa Alex-leijonan vanhoille kotikonnuille.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kokonaisuutena Madagascar 2 on aikamoista sekametelisoppaa, hajanaisista kohtauksista kursitussa tusinaseikkailussa piisaa juoniaihioita liiankin paljon. Tarjolla on ydinperheen yhdistymistä, valtataistelua, identiteettiongelmia, romantiikkaa aikuisille katsojille suunnattuine pikkutuhmine vitseineen ja eläintarinassa sinänsä aivan turhien ihmishahmojen kanssa käytävää tympeän väkivaltaista kahinointia. Ohessa vähemmän tärkeät sivuhahmot hosuvat ja hölöttävät vielä omiaan, ja moneen otteeseen puhjetaan laulamaan ja tanssimaan.

Kun elokuvaan on pitänyt tunkea mukaan ikään kuin kaikkea mahdollista tekijätiimin mieleen juolahtanutta, vaikuttaa lopputulos kauhean täyteen ahdetulta. Tohinaa riittää ja vauhtia on vaikka muille jakaa, mutta animaation sisältö ja sanottava jäävät samalla jauhamaan tyhjää.

Hahmottoman kokonaisuuden parasta antia ovat ison rahan animaatioille toki itsestään selvänä pidettävä tekninen taituruus, tyylitellysti animoidut eläimet ja tyylikkäästi toteutetut myyttiset savannimiljööt sekä elokuvan muutamat yksittäiset kohtaukset, kuten useampikin ihan hupaisasti svengaava musiikkinumero.

PÄIVI VALOTIE