Kulttuuri

Kaksi imperialismin kurittajaa

TS/Cinema Mondo<br />Ohjaaja Emir Kusturica teki dokumentin Maradonasta ja sai tämän vieraakseen Serbiaan. Kokaiinikierteestään selvinnyt Jumalan käsi -jalkapalloilija valittiin hiljattain Argentiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi.
TS/Cinema Mondo
Ohjaaja Emir Kusturica teki dokumentin Maradonasta ja sai tämän vieraakseen Serbiaan. Kokaiinikierteestään selvinnyt Jumalan käsi -jalkapalloilija valittiin hiljattain Argentiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi.

• Maradona. Ohjaaja Emir Kusturica. Kinopalatsi 8. S, 1 h 38 min.

Sarajevossa syntynyt Emir Kusturica on entisen Jugoslavian juhlittu ohjaajakomeetta, jonka teokset niittivät 1980-luvulla pääpalkintoja Cannesin festivaaleilla. Sittemmin hän toimi muun muassa professorina Columbian yliopistossa ja valmisti tuolloin ainoaksi jääneen amerikkalaiselokuvansa Arizona Dream (1991) lahjakkaan oppilaansa David Atkinsin käsikirjoituksesta.

Sen jälkeen Kusturica palasi pettyneenä takaisin Eurooppaan, touhusi perustamansa rokkibändin No Smoking Orchestran nokkana, koki urallaan takaiskuja sekä taloudellisia vaikeuksia ja joutui raapimaan filmiensä rahoitukset kasaan useiden maiden yhteistuotannoista. Suomessa hänen ohjauksistaan on teatterilevitykseen kelpuutettu viimeksi Musta kissa, valkoinen kissa (1998).

Pelkään pahoin, ettei Maradona pääse sekään laajemmalti valkokankaille amerikkalaisten yhtiöiden hallitsemilla markkinoilla, joissa ei suvaita liian radikaaleja ruodusta lipsumisia. Vaikka dokumenttifilmit ovatkin lisänneet ilahduttavasti suosiotaan, niin Kusturica ei tyydy Michael Mooren populistisiin puolitotuuksiin tai Al Goren maailmanlopun julistuksiin, puhumattakaan jalkapallotähden siistitystä muotokuvasta. Werner Herzogin ja Pekka Lehdon tavoin hän tietää parhaiden dokumenttien syntyvän äärimmäisen suppeista näkökulmista, joiden keskipisteeksi pitää löytää omaan egoonsa tukehtuva, julkisuudelle ehdoitta antautuva narsisti.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Diego Armando Maradona on kuin luotu tähän rooliin pikkukylän köyhästä pojasta kotimaansa messiaaksi korotettuna poikkeusyksilönä. Hän on elämän jyrkällä vuoristoradalla kirkkaimmat huiput ja synkimmät syvänteet täysillä hurjastellut jukuripää.

Maradona on siis kaikesta korrektiudesta piittaamaton, avoimesti poliittinen elokuva. Lyhyesti sanottuna siinä johtavien länsivaltojen katkeroittamien syrjäisten kansakuntien kaksi edustajaa - argentiinalainen jalkapalloilija ja serbialainen ohjaaja - purkaa estoitta kaunaansa maailmanpoliiseina hääriville imperialismin kätyreille.

Maradonan potkaisema ratkaiseva maali Englannin verkkoon Meksikon MM-kisoissa vuonna 1986 heti hävityn Falklandin sodan jälkeen nosti hänet hetkessä palvotuksi sankariksi. Margaret Thatcherin nöyryyttämän Argentiinan otteluvoitto halveksitusta vihollisesta koitui pelisuoritusta tärkeämmäksi symboliksi.

Samanlaista pontta ja vastakaikua serbeille Kusturica hakee dokumentillaan, jossa hän käyttää Maradonaa äänitorvenaan alistettujen, vieraiden supervaltojen asemahtia uhmaavien kansojen rehvakkaana sekä ylpeänä edustajana. Yhteisinä kiukun kohteina heillä ovat muun muassa massamurhaaja Bush , mafiosoja kumartavat urheilujärjestöt ja vahvemman oikeudella pakotteillaan kukkoileva Euroopan unioni.

Elokuvan alkuperäinen nimi Maradona by Kusturica vastaa rehellisemmin filmin sisältöä kuin sen suomalainen vastine, sillä kysymyksessä on subjektiivinen dokumentti molemmista miehistä. Vuosien varrella taltioidussa materiaalissa Maradona vuoroin lihoo tai laihtuu, kertoo peittelemättä sotkeutumisestaan huumeisiin, ja Kusturica leikkaa väliin mainospätkiä vanhoista elokuvistaan.

Kokonaisuus on ohjaajalleen tyypillinen mielipuolinen sirkus estradilla pöyhistelevästä pyhimyksestä, jonka varauksettomat kannattajat kuuluvat jumalansa mukaan ristittyyn Maradonan kirkkoon ja noudattavat uskonlahkossaan hullunhauskoja seremonioita.

Silti - mies, joka kieltäytyy tapaamasta Englannin kuningashuoneen jäseniä ja valitsee kunniakseen järjestettyjen juhlallisuuksien isännäksi Yhdysvaltain presidentin sijasta Fidel Castron tai Hugo Chavezin , ei voi olla herättämättä ihailua. Näin siitä huolimatta, että imperialismin vastaisia herjoja heittelevä sosialisti polskuttelee upeassa uima-altaassaan ja koreilee kuin joulukuusi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

TAPANI MASKULA