Tappajavirus leviää taas

TS/Sandrew Metronome<br />Robert Neville (Will Smith) on immuuni kohtalokkaalle virukselle ja siksi ainoa eloonjäänyt New Yorkissa.
TS/Sandrew Metronome
Robert Neville (Will Smith) on immuuni kohtalokkaalle virukselle ja siksi ainoa eloonjäänyt New Yorkissa.

H H

I Am Legend. Ohjaaja Francis Lawrence. Kinopalatsi 2. K15, 1 h 42 min.

Perinteistä apokalyptista tieteisdystopiaa ja tätä nykyä niin kovasti muodissa olevaa zombi-vampyyrikauhukuvastoa yhdistelevä I Am Legend on kolmas filmatisointi Richard Mathesonin 1950-luvulla ilmestyneen tieteiskirjan pohjalta. Ihmiskunnan itsekkyyttä ja piittaamattomuutta aluksi myös kritisoimaan pyrkivä, mutta lopussaan aivan hurmoshenkistä uskonnollista pelastussanomaa tuputtava kauhujännäri sijoittuu lähitulevaisuuteen.

Ihmisen omaa varomattomuutta leviämään päässyt virus on muuttanut tartunnan saaneet raivoaviksi ja verenhimoisiksi hirviöiksi, jotka metsästävät pimeän aikaan harvoja vielä terveinä säilyneitä ihmisiä. Will Smithin esittämä päähenkilö, uskollisen koiransa kanssa autiossa New Yorkissa elävä tiedemies Robert Neville yrittää kuumeisesti löytää sekä rokotteen tautia vastaan että muita henkiin jääneitä.

I Am Legend käynnistyy varsin lupaavasti. Komeasti kuvattu autioitunut ja tyhjä suurkaupunki taustoittaa konkreettisesti päähenkilön yksinäistäkin yksinäisempää elämää, jossa pelko on läsnä jatkuvasti. Kyse ei ole ainoastaan tappavan viruksen pelosta, vaan vähintäänkin yhtä paljon pelättävää on pelkässä yksinäisyydessä ja hiipuvassa toivossa löytää kaltaisiaan. Mallinukeille jutustelevalla miehellä alkaakin jo ilmiselvästi viirata päässä, vaikka hän toisaalta vielä yrittääkin toimia rationaalisesti ja työskennellä loogisesti ajattelevan tutkijan tavoin.

Elokuvan ensimmäinen puoli tuntia, jolloin katsojalle ei näytetä ensimmäistäkään mölisevää taudinkantajaa, on psykologisesti paljon piinaavampi ja koskettavampi kuin tarinan loppuosa. Kun viruksen saastuttamat, lähinnä tietokonepelien liukasliikkeisiltä örkeiltä näyttävät persoonattomat hirviöt pääsevät valloilleen, alkaa elokuvan ahdistava tunnelma huveta taivaan tuuliin. Tarinan päähenkilön epätoivo ja mielenliikkeiden seuraaminen antaisivat mahdollisuuksia elokuvaan, joka ei olisi niinkään toimintapainotteinen kauhujännäri vaan hyytävä kuvaus ihmisen ja ihmismielen muuttumisesta äärimmäisissä olosuhteissa. Tämä potentiaali hukataan harmillisesti.

PÄIVI VALOTIE