Kuolleen kaunokaisen arvoitus

TS/<br />Alaston totuus
TS/
Alaston totuus

Egyptiläissyntyinen, mutta Kanadassa uransa luonut Atom Egoyan on yksi maailman omaleimaisimmista ohjaajista, jonka palapelejä muistuttavat teokset koskettelevat ihmisyyden suuria, ikuisia kysymyksiä.

Hämmästyttävän sitkeästi hän on kyennyt säilyttämään televisiovuosiensa jälkeen riippumattomuuden suurista amerikkalaisista yhtiöistä vaikka houkuttelevia tarjouksia Cannesin festivaaleilla noukittujen palkintojen ansiosta lienee tipahtanut postiluukusta runsaasti. Tuoreimmassa filmissään Egoyan todistaa pystyvänsä käsittelemään kaupallisesti myyvää aihetta itsenäisesti, pikkufirmoilta hankkimansa rahoituksen turvin.

Vaikka Egoyan tapansa mukaan vastaa tälläkin kertaa yksin elokuvansa skenaariosta, se perustuu melko uskollisesti Rupert Holmesin kehuttuun romaaniin. Tosin hän on ottanut joitakin vapauksia henkilöiden tunnistettavien yksityiskohtien suhteen, sillä kirjassa vuonna 1957 skandaalin pyörteisiin tempautuvan huippusuositun koomikkoparin hahmot tuovat oitis mieleen Jerry Lewisin ja Dean Martinin.

Egoyanin versiossa pelleilijän hurmurikaverista Vince Collinsista muokataan komea brittiläinen herrasmies, joka kätkee väkivaltaisuutensa hillityn ulkokuoren alle. Myös parivaljakon varsinaisen naurattajan Lanny Morrisin pitelemättömän pelleilijän roolista paljastuu suurelle yleisölle vieras synkeä puoli.

Naisjournalisti tutkii menneitä

Alastoman totuuden käynnistäjänä toimii nuori naisjournalisti, joka solmii 1970-luvulla kustantajan kanssa sopimuksen kerätä julkaistavaksi kelpaavaa aineistoa Vincen ja Lannyn urat 15 vuotta aikaisemmin erottaneesta hämäräperäisestä tapahtumasta. Tuolloin menestyksensä harjalla ratsastaneiden koomikkojen hotellihuoneen ammeesta löytyi kuollut kaunokainen.

Vaikka molemmat näyttelijät selviytyivät ilman juridisia seuraamuksia villaisella painetusta häväistysjutusta, siihen johtaneet olosuhteet jäivät arvoitukseksi ja pakottivat miehet aloittamaan tahoillaan omat soolouransa.

Kuten ohjaajansa edeltävät teokset Exotica (1994), Suloisen ikuisuus (1997) ja Matka pahuuteen (1999), myös Alaston totuus liikkuu sujuvasti edestakaisin nykyisyydessä sekä menneisyydessä. Egoyanilla on todella harvinainen ajan ja paikan taju. Se sallii hänen kuoria tarinaa auki kuin mehevää appelsiinia ja poimia sisuksista esiin vuoronperään yhä maukkaampia viipaleita.

Vastaavaa syvyyssuuntaan kulkevaa psykologista kerrontalinjaa harrastettiin viimeksi Hollywoodissa studiosysteemin loistokaudella, jolloin käsikirjoitukset olivat paksuja ja filmit intensiivisen mutkikkaita. Niinpä Alastomasta totuudesta huomaa monta muistumaa film noirin jännäreistä, puhumattakaan kumarruksista Alfred Hitchcockille.

Ohjaajalle vieraita painotuksia

Atom Egoyan käyttää nyt ohjauksessaan hänelle ennestään vieraita painotuksia. Vaikka niitä toki voi helposti puolustella ja motivoida aihepiirin asettamilla vaatimuksilla, silti toivoisi hänen pysyttelevän kauempana viihdetehtaiden kimmeltävistä houkutuksista. Rakenteeltaan kimuranttina elokuvana Alaston totuus pureutuu jälleen ohjaajan mieliteemaan, kollektiiviseen syyllisyyteen, sekä silmittömän ahneuden ja purkamattoman ahdistuksen aiheuttamaan henkiseen taakkaan.

Tämä tinkimätön sisältö kantaa hänen elokuvansa vielä sen arveluttavienkin kohtausten ylitse. Siksi ikääntyvälle Egoyanille ei soisi käyvän kuten Robert Altmanille älyn säihkettä himmentävissä isojen tuotantomyllyjen rattaissa.

TAPANI MASKULA

• Alaston totuus . Ohjaaja Atom Egoyan. (Julia 4).