Kulttuuri

Satusedät eksyksissä

TS/Nordisk Film Theatrical Distribution<br />Grimmin veljeksinä Matt Damon ja Heath Ledger.
TS/Nordisk Film Theatrical Distribution
Grimmin veljeksinä Matt Damon ja Heath Ledger.

Myyttinen menneisyys ja tieteisfilmien utopia olivat ehtymättömiä lähteitä brittiläisen koomikkoryhmän Monty Pythonin lentävässä sirkuksessa visuaalisen kekseliäisyytensä hankkineelle Terry Gilliamille. Hänen parhaat ohjaustyönsä Brazil (1985), Fisher King (1991) ja 12 apinaa (1995) vaikuttavat yhä yltiöpäisen hurjilta spektaakkeleilta, joiden rönsyilevästä runsaudensarvesta pulppuaa ideoita vaikka muille jaettavaksi.

Sitten hän sekosi gonzojournalismia matkiviin huumehöyryisiin kameranpyörityksiin vajoten pohjamutiin flopissa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (1998). Seuraava Johnny Deppin kanssa kaavailtu mammuttiprojekti The Man Who Killed Don Quixote romahti omaan mahdottomuuteensa rahoittajien vetäydyttyä suuruudenhullusta hankkeesta, eikä filmi valmistunut koskaan. Terry Gilliamista tuli hetkessä kirosana tuottajaportaassa.

Grimmin veljekset on siis häneltä pitkän pakkohiljaisuuden katkaiseva elokuva ja tietoisesti tehty valtavirtaviihteen ehdoilla. Ohjaajan surrealistista ilmaisua ihailleet arvostelijat ovat jo ehtineet haukkua uutuuden pataluhaksi koska se käsittelee maailman parhaita sadunkertojia sydämettömän tylysti ja kietoo heidät Harry Potterista muistuttavien kaavamaisten loitsujen lisukkeiksi. Vastarannan kiiskinä haluaisin kaivaa näin pahoin murjotusta, 80 miljoonaa taalaa maksaneesta pannukakusta esiin joitakin myönteisiä puolia, mutta sovinnolla on siirryttävä enemmistön laulukuoroon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Teoriassa Grimmin veljekset vaikuttaisi juuri Gilliamille sopivalta aiheelta, sillä siinä kyseiset kielitieteilijät ja kansantarinoiden kerääjät asetetaan omien juttujensa vangeiksi. Menetelmä on toiminut mainiosti monen klassisen kirjailijan (Shakespeare, Poe, Kafka) henkisen mielentilan tulkkina, mutta se edellyttäisi edes hiukan todenmukaisten historiallisten raamien tunnustamista.

Gilliam sen sijaan suoltaa pelkkää luikuria muovaamalla Wilhelmistä ja Jacobista 1700-luvun silmänkääntäjiä, jotka apureineen manaavat pois kummituksia taikauskoisten maalaisten asumuksista. Ranskalaisten miehittämässä Saksassa he joutuvat ratkomaan vaikeaa pulmaa kun paikallinen upseeri pakottaa veijarit selvittämään eräästä kylästä kadonneiden lasten kohtaloa. Satusedät eksyvät mm. Punahilkan ja Kertun nielemään lumottuun metsään, jossa ikuista kauneutta palvova prinsessa vaanii viattomien tyttöjen verta.

Aikansa älymystöön lukeutuneista miehistä väännetään Grimmin veljeksissä velhojen ja noitien perään pinkovia pölvästejä, joiden tempauksista havaitsee miten manipuloiviksi Peter Jacksonin ohjaamat J.R.R. Tolkien-filmatisoinnit ovat nykyviihteelle koituneet. Enää ei osata lähestyä edes Grimmin perinnetaruja niiden edellyttämällä kunnioittavalla tyylikkyydellä vaan tungetaan lyhytjännitteisen kauhukomedian silppua väkisin synkkyyden säkkiin.

Lopputulos pursuaa silmiinpistäviä digitehosteita, jotka haihduttavat vähäisenkin epookin atmosfäärin koreaksi pyntättyjen näyttelijöiden ympäriltä. Vakavin virhe elokuvalle on Terry Gilliamin kyvyttömyys kietoa monisärmäistä sisältöä johdonmukaisesti latautuvaksi faktan ja fiktion vertailuksi. Haukotuttavan punnertamisen keskellä käsikirjoituksen ristiriitaisuudet lyövät toisiaan korville ja lannistavat filmin yleistunnelman apean epämääräiseksi hapuiluksi.

TAPANI MASKULA

• Grimmin veljekset . Ohjaaja Terry Gilliam. (Kinopalatsi 6).