Kulttuuri

Hurmurin iltarusko

TS/<br />Don (Bill Murray) lähtee etsimään entisiä heilojaan elokuvassa Broken Flowers. Yhtä heistä esittää Sharon Stone.
TS/
Don (Bill Murray) lähtee etsimään entisiä heilojaan elokuvassa Broken Flowers. Yhtä heistä esittää Sharon Stone.

Keväällä Cannesin elokuvafestivaalien Grand Prixin napannut Broken Flowers todistaa, että yli puolivuosisataa ykkösasemansa säilyttäneillä juhlilla arvostetaan yhä massatuotannosta poikkeavia teoksia. Jim Jarmusch on lukeutunut Cannesin kestosuosikkeihin jo esikoisohjauksestaan Muukalaisten paratiisi (1984) lähtien. Jarmuschin toistuva palkitseminen voidaan nähdä asiantuntijoiden esteettisenä linjanvetona vanhan yksinkertaisen kamerataiteen puolesta digitaalista vallankumousta vastaan.

Jarmuschin elokuvat ovat pitäytyneet uskollisena road movien rakenteelle.

Hyvän koomikon tunnistaa siitä, ettei hän koskaan naura omille vitseilleen. Määritelmä pätee myös komedioihin, jotka typeryyttään ovat tylysti luopuneet mykkäfilmien klassisesta kauneudesta. Kuinka usein olenkaan harmitellut, etteivät Buster Keaton ja Jarmusch sukulaissieluina edustaneet samaa sukupolvea eivätkä siten voineet koskaan työskennellä yhdessä. Kummallekin farssin ydin muodostuu totisesta, ihmisten täyttymättömien toiveiden ja olemassaolon tyhjyyden välissä ammottavasta kuilusta. Pateettisuudesta riisuttuna tuo pohjaton alakulo muuttuu heillä hirtehisestä huvittavaksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Bill Murray ei ole näyttelijänä Keatonin veroinen surumielinen vastatuuleen tuijottaja, mutta apaattisuudessaan silti sopiva hahmo Jarmuschin minimalistisen todellisuustajun tulkiksi. Broken Flowers ei pyri realistiseksi elokuvaksi, joten ei kannata ihmetellä millä keinoin hymytön, harmaantunut, äreä ja vähäpuheinen sohvaperuna on vietellyt viereensä lukemattoman määrän viehkeitä naikkosia. Hänen roolinimensä Don Johnston rinnastetaan painokkaasti Don Juaniin ja filmissä on ensisijaisesti kysymys kyllästyneen hurmurin henkisen yksinäisyyden visualisoinnista. Tässä ei palvota ulkomuotoa vaan kartoitetaan turruttavaksi rutiiniksi kuihtunutta elämänvalhetta sen lähestyessä iltaruskoaan.

Äitiä etsimässä

Jarmuschin elokuvien tapaan Broken Flowers sisältää niukan juonirungon, johon episodit löyhästi kiinnittyvät. Filmin alussa, viimeisimmän tyttöystävän heittäessä hyvästejä, Don saa postista vaaleanpunaisen kirjeen. Allekirjoittamattomassa viestissä väitetään häntä 19-vuotiaan nuorukaisen isäksi.

Harrastelijasalapoliisia leikkivä naapuri houkuttelee Donin etsimään käsiinsä 1980-luvun alun heilojaan selvittääkseen kuka heistä sopisi pojan äidiksi. Miekkonen matkustaa tapaamaan neljää oletettavinta, eri puolilla mannerta asustavaa ehdokasta. Hän suorittaa kiertokäynnin lentäen ja vuokratuilla autoilla ajaen, mutta maisemat valtateineen, motelleineen tai esikaupunkeineen pysyvät yhtä yksitoikkoisina. Myös rakastettujen kohtaamiset osoittautuvat vaivaannuttaviksi vastaanoton vaihdellessa hämmennyksestä viileyteen ja vihaan.

Parhaimmillaan Jim Jarmusch on taltioidessaan etäältä pitkiä ehjiä otoksia liikkumattomalla kameralla. Hän palauttaa elokuvan teknisen ilmaisun sen puhtaille alkulähteille sitoen henkilöt kokonaisvaltaisemmin taustaansa kuin mihin television yleistämä hermostunut lyhytjännitteisyys kykenee. Vain harvat ohjaajat enää muistavat Jarmuschin tavoin, että hiljaisuus saattaa kertoa valkokankaalla enemmän kuin tuhat sanaa. Siten filmin neljästä jaksosta tihein on niistä toinen ja samalla vähäeleisin, jossa Don ikävystyy kiinteistövälittäjän puolisoksi näivettyneen hippitytön päivällispöydässä. Katsoja voi melkein aistia pikkuporvarillisen kodin komeroihin kätketyt pölyttyneet menneisyyden luurangot.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Broken Flowers on tragikomedia siitä, miten kauan sitten hyljättyä tai kadotettua rakkautta ei saa haikailemallakaan takaisin. Liian myöhään rehellisyyteen havahtuneen ihmisen täytyy myöntää huijanneensa vain itseään ja oppia sitoutumaan eilisen sijasta muuttuvaan nykyhetkeen.

TAPANI MASKULA

• Broken Flowers . Ohjaaja: Jim Jarmusch. (Julia 5 & Kinopalatsi 5).