Elokuva-arvostelut

Noiduttu kartano

Aiheiden valinnoissa kohtalaista kunnianhimoa osoittanut englantilaisohjaaja Iain Softley ei toistaiseksi ole polkaissut uraansa Amerikassa käyntiin toivotulla tavalla. Henry Jamesin klassikkoromaaniin perustuva Kyyhkyn siivet (1997) ja sinänsä erikoinen sairaskertomus K-Pax (2001) tarjosivat mainiot lähtökohdat vaikka millaisille täysosumille, mutta niiden varovaiset toteutukset kielivät tulkitsijansa puutteellisesta tyylitajusta. Samaa voi sanoa myös Softleyn uusimmasta ohjaustyöstä, joka poikkeaa lupaavasti hollywoodilaisten kauhufilmien tusinakaavoista pystymättä silti kehittelemään asetelmastaan todella jäntevää kokonaisuutta.

New Orleansiin ja sen lähiympäristöön sijoittuva The Skeleton Key käynnistyy epämuodikkaan vanhanaikaisena säikyttelynä, jonka ensimmäinen puolituntinen jyrkkine kamerakulmineen saattaisi olla peräisin Val Lewtonin tuotannosta. Hitaasti tunnelmiaan tihentävässä tarinassa yksilöllistä huolenpitoa arvostava sairaanhoitaja ottaa pestin suistoalueen ränsistyneestä kartanosta auttaakseen siellä vuosikymmeniä asunutta iäkästä avioparia. Kipusisko aavistaa pian, että halvauksen seurauksena puhe- ja liikuntakykynsä menettäneen miehen sekä äreän vaimon keskinäisiä välejä hiertää pelottava salaisuus. Kivuttuaan pimeälle ullakolle hän löytääkin sen eräältä seinältä lukitun oven, jota talon yleisavain ei aukaise.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Erityisesti The Ringin (2002) skenaristina tunnettu Ehren Kruger terästää käsikirjoituksessaan syvän etelän rappeutunutta ja hiostavaa ilmapiiriä perinteisen voodoon syntisellä muunnoksella hoodoolla, vaihtaen juttunsa painopisteet psykologisesta valtapelistä paholaista palveleviksi rituaaleiksi. Kun elokuvassa on vain neljä pääroolia - edellä mainittujen lisäksi rakennuksessa tuon tuosta vieraileva pariskunnan lakimies - lajityypin spesialistinkin täytyy turvautua melkoisiin hokkuspokkus-konsteihin loihtiakseen suppealle näyttämölle hätkähdyttäviä elementtejä.

Krugerin tavaramerkiksi vakiintuneet mustavalkoiset takautumat ja peileissä vilahtavat menneisyyden haamut tuovat toki vaihtelua vähäisiin tapahtumiin, mutta Softley ei pysy enää mukana näin jyrkissä käännöksissä. Hänen huolella kiristämänsä mystisyyden langat katkeavat epäuskottaviin selityksiin, joita juoni ei tuekseen lainkaan kaipaa.

The Skeleton Key vaikuttaa pinnistelyistään huolimatta pieneltä ja tunkkaiselta kauhufilmiltä, jossa kokeneet konkarit Gena Rowlands ja John Hurt hukkaavat kiistattomat näyttelijälahjansa joutavuuteen. Korkeintaan tulosta voisi suositella noituutta, salatieteitä ja mustaa magiaa harrastaville.

TAPANI MASKULA

• The Skeleton Key . Ohjaaja: Iain Softley. (Kinopalatsi 8).