Elokuva-arvostelut

Pahojen henkien riivaamat

TS/Columbia TriStar Nordisk Film Distributors<br />Sarah Michelle Gellarin tähdittämä Kauna vaalii goottilaisen haamulinnan pitkiä perinteitä.
TS/Columbia TriStar Nordisk Film Distributors
Sarah Michelle Gellarin tähdittämä Kauna vaalii goottilaisen haamulinnan pitkiä perinteitä.

Kohentaakseen vuosikymmeniä rappion alhossa räpiköineen amerikkalaisen kauhufilmin mainetta tuottajat ovat raottaneet muutamille eurooppalaisille ohjaajille ovea Hollywoodiin valmistamaan siellä uudet versionsa kansallisella tasolla hyvin menestyneistä säikyttelyistään. Pettymyksiksi osoittautuneissa tuloksissa huomaa päällimmäisenä, miten vaikea paikallisiin olosuhteisiin kiinnittyneitä tarinoita on istuttaa vieraaseen elinympäristöön. Hollantilaisen George Sluizerin ( Pelon hetket ) ja tanskalaisen Ole Bornedalin ( Yövartija ) seuraan liittyneelle japanilaiselle Takashi Shimizulle onkin annettu tilaisuus säilyttää englanninkielisen kierrätyksensä tapahtumat omalla maaperällään. Ratkaisu on elokuvalle ehdottomasti eduksi, sillä amerikkalaistähdet näyttävät jo ulkoisilta olemuksiltaan muukalaisilta oudossa suurkaupunkimiljöössä, tehostaen hämmennyksellään roolihenkilöidensä altistumista syrjäytymiselle sikäläisessä tapakulttuurissa.

Kaunan alkulähteinä ovat kaksi Shimizun karkeaa videofilmiä sekä niistä työstetty, teatterilevitykseen kelpuutettu elokuva Ju-On: The Grudge (2003). Tekijä on siis joutunut pohtimaan, kehittelemään ja hiomaan ideaansa normaalia valmistusprosessia huolellisemmin, mikä erityisesti kauhufilmeistä puhuttaessa lienee nykyisin harvinaista. Vaikka juoni kulkee kaikissa muunnelmissa samanlaisena, henkilöhahmojen painotuksissa siirrytään viimeisessä variaatiossa länsimaisuuden myötä lähemmäksi reaalitodellisuutta harhakuvitelmien kustannuksella, kun taas minimiin karsitut aaveet säilytetään piirteiltään japanilaisina. Ohjaaja ansaitsee monta pistettä siitä, ettei hän anna edes pikkusormeaan amerikkalaisviihteen hirviökliseille vaan pitäytyy kansallisessa identiteetissään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Itse tarina kunnioittaa goottilaisen haamulinnan pitkiä perinteitä. Tokiossa kodinhoitajana opiskelurahoja tienaava jenkkityttö lähetetään huolehtimaan laitakaupungilla asustavasta dementoituneesta vanhuksesta, jonka luota edellinen apusisar on jäänyt palaamatta toimipaikkaansa. Kyseisessä osoitteessa on kolme vuotta sitten sattunut kaamea murhenäytelmä ja sen seurauksena siellä väijyvät kuolleen äidin sekä hänen pikkupoikansa rauhattomat sielut. Jokainen taloon astuva saastuu pahojen henkien riivaamaksi ja päätyy tavalla tai toisella väkivaltaisen kuoleman uhriksi. Demoneilla on näet kyky riippua häiritsijöidensä kintereillä myös muualla kuin rakennuksessa ja kiusata heitä missä tahansa.

Harjoitteluteosten tavoin Kaunassa käytetään takautumakerrontaa, jonka avulla ohjaaja onnistuu hälventämään asetelmaa peittävää mystisyyden sumuverhoa asteittain ja pitämään siten hyytävän tunnelman kireänä kauemmin kuin ohuelta materiaalilta odottaisi. Lisäksi hänellä on kiitettävä taito virittää jännitystä viipyilevillä otoksilla, kuiskauksiksi vaimennetuilla keskusteluilla ja tarkoin harkituilla kamerakulmilla. Sitä paitsi Shimizu liukuu aikatasoista toisiin kitkattomasti ja asettaa hallusinaatiot hätkähdyttävästi arkisiin kehyksiin ilman keinotekoisia trikkejä.

Yliluonnollisten kummitusjuttujen ystäviä nämä elementit varmaan tyydyttävät, mutta hivenenkin loogisuutta elokuvalta vaativia teoksen ehjä atmosfääri ei yksinään pysty huiputtamaan. Haamujen ilmaantumiset ovat paniikin latautumisen kannalta sekavan sattumanvaraisia, puhumattakaan henkiolentojen motiivien keskeneräiseksi jätetystä kytkennästä kielitaidottomien päähenkilöiden juurettomaan sivullisuuteen. Kauhufilmille ei tietenkään tarvitse antaa järkiperäistä selitystä, mutta kokonaisuuteen saumattomasti liittyvien palasten summasta pitäisi kuitenkin kiteytyä tyylinmukaisesti hyväksyttävä ratkaisu. Kaunassa kauhua lietsotaan käyttövoimaksi pelkästään kauhun takia ja sitä tietä luiskahdetaan tusina- kaavaan, jossa esteiden raivaaminen jatko-osan tieltä muodostuu sisällön tasapainottamista tärkeämmäksi tavoitteeksi.

TAPANI MASKULA

• Kauna . Ohjaaja: Takashi Shimizu. (Kinopalatsi 6)