Kulttuuri

Aleksanteri Epäonnistunut

TS/<br />Äiti ja poika: Angelina Jolie näyttelee Aleksanteri Suuren (Colin Farrell) äitiä Oliver Stonen spektaakkelielokuvassa.
TS/
Äiti ja poika: Angelina Jolie näyttelee Aleksanteri Suuren (Colin Farrell) äitiä Oliver Stonen spektaakkelielokuvassa.

Veteraaniohjaaja Oliver Stonelta odottaisi jo pelkästään elokuvien JFK - avoin tapaus (1991) ja Nixon (1995) perusteella vähintäänkin kiinnostavaa ja kompleksista henkilökuvaa myös Aleksanteri Suuresta, reilut 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua eläneestä makedonialaisesta kuninkaasta, joka valloitti aikanaan lähes koko silloisen tunnetun maailman.

Suurella budjetilla tehdyssä Aleksanterissa ei kuitenkaan ole muuta suurta kuin sen kolmetuntinen pituus. Dramatisoinniltaan ällistyttävän tasapaksun ja huippukohdiltaan olemattoman elämäkerran nimihenkilö jää etäiseksi hahmotelmaksi, jonka persoonasta, kehityksestä suurmieheksi ja teoista on vaikea kiinnostua, vaikka elokuvan pääpaino ei olekaan sotaisissa toimintakohtauksissa vaan henkilösuhteiden kuvauksessa.

Ristiriidaton suurmieskuvaus

Elokuvan kertojanäänenä toimii Egyptin faarao Ptolemaios (Anthony Hopkins), joka vanhuksena sanelee kirjureilleen nuorena kuolleen kuninkaansa, Aleksanteri Suuren (Colin Farrell) tarinaa. Ulkopuolisen kertojan käyttö on sangen yleinen keino monissakin henkilöhistoriallisissa elokuvissa ja parhaimmillaan ratkaisu toimii hyvin, kuten vaikkapa silloin, jos kertojansa kautta elokuvalla on esittää myös jotain ristiriitaista ja vähemmän viralliseen historiankirjoitukseen nojaavaa päähenkilönsä luonteesta ja vaiheista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Stonen Ptolemaioksen suuhun istuttama tarina Aleksanteri Suuresta jää kuitenkin yhtä pientä epäröintiä esittävää kohtausta vaille kovin idealistiseksi suurmieskuvaukseksi. Sotapäällikköä ei nähdä julmana valloittajana ja alistajana vaan pikemminkin hyväntekijänä, joka levittää kreikkalaisen demokratian ihanteille perustuvaa ilosanomaa barbaarikansojen keskuuteen.

Aleksanteri perustelee pitkää, ja elokuvassa pitkästyttävästi esitettyä, idän sotaretkeään sivistyksen tuomisella barbaarien ulottuville ja paasaa toistuvasti yhtenäisestä maailmanvaltiosta ja kaikkien kansojen tasavertaisuudesta. Retoriikka on tuttua Yhdysvaltain nykyisestä ulkopolitiikasta - ja hirveän hämmentävää monissa aiemmissa töissään varsin kriittiseksi osoittautuneen ohjaajan elokuvassa.

Aleksanterin ansioksi on laskettava lähinnä se, että elokuva ei ylly monien viimeaikaisten historiallisiksi väitettyjen toimintavyörytysten tapaan musiikkivideoestetiikalla kikkailevaksi ja teiniyleisöä kosiskelevaksi fantasiaseikkailuksi. Elokuva muistuttaa ulkoisesti ja ylöspanoltaan pikemminkin vanhoja studiokauden antiikkispektaakkeleja, ja tässä on jotain ihan hellyttävää.

PÄIVI VALOTIE

• Aleksanteri . Ohjaaja Oliver

Stone. (Julia 1 & Kinopalatsi 1)