Elokuva-arvostelut

Pappi ja paholainen

TS/<br />Merrin manaajan uransa alkumetreillä. Stellan Skarsgård peri maanmiehensä Max von Sydowin paikan Renny Harlinin versiossa.
TS/
Merrin manaajan uransa alkumetreillä. Stellan Skarsgård peri maanmiehensä Max von Sydowin paikan Renny Harlinin versiossa.

Kuten tunnettua, uusimman Manaajan syntyhistoriaa synkistivät ohjaaja Paul Schraderin ja tuottajien jyrkät näkemyserot aiheen tulkinnasta. Liian suuria vapauksia pohdiskelevaan suuntaan ottaneen Schraderin versio päätyi pölyttymään studion varastohyllylle ja hänen taiteiluaan paikkaamaan palkattiin kuuliainen jokapaikanhöylä Renny Harlin. Suomalaisen tehtäväksi määrättiin aineiston saattaminen sellaiseen muotoon, että lopputulos noudattaisi nykyisten kauhufilmien tyhjyyttään kumisevia trendejä. Ammattitaitoiselle viihdenikkarille olisi toki toivonut kehittävämpiä haasteita kuin paluuta paljaaksi kaluttujen jatko-osien pariin.

Koska Manaajan asetelma rutistettiin niin kuiviin jo aikaisemmissa episodeissa, ettei siihen pöyhimälläkään enää löydy mitään lisättävää, käsikirjoittajat ovat keksineet venyttää juttua alkupisteestä taaksepäin. Ainoana yhtymäkohtana edellisiin jaksoihin voidaan pitää isä Merriniä, paholaista pois riivatuista manaavaa pappia, jonka näyttelijäksi Max von Sydowin tilalle täytyy pitkin hampain hyväksyä Stellan Skarsgårdin skandinaavinen hahmo. Tapahtumat on sijoitettu vuoteen 1949, jolloin Keniasta paljastuu noin 1500 vuotta sitten hiekkaan hautautunut kristillinen kirkko vaikka lähetyssaarnaajat ilmaantuivat pimeään Afrikkaan vasta paljon myöhemmin. Outoa rakennusta houkutellaan tutkimaan rankkaan ryyppykierteeseen ajautunut ja uskonsa kadottanut Merlin, jonka tehtävänä on hakea pyhätöstä paholaisen päätä esittävä pienoisveistos.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Siedettävän maltillisesti käynnistyvä Manaaja: Alku yltyy jo ennen puoltaväliä iljettäviä tehosteita vyöryttäväksi, äärimmäisen vastenmieliseksi verimessuksi. Viittaukset natsien hirmutöihin ja siirtomaavallan harjoittamaan terroriin jäävät ihmiskunnan pahuuden todellisina ilmentyminä tyystin tympäisevien detaljien varjoon. Moista mässäilyä väkivaltaisuuksilla ei kukaan kykene puolustamaan elokuvan arvoilla, se on silkkaa sairasta sadismia.

TAPANI MASKULA

Manaaja: Alku . Ohjaaja Renny Harlin. (Kinopalatsi 1).