Tyttö tuollainen

Kevin Smithin esikoispitkä, ohjaajan kaveripiirissä improvisoiden toteutettu ja käsivaralla kuvattu mustavalkoinen indie-elokuva Clerks - tiskirotat valmistui kymmenen vuotta sitten. Elokuva loi tekijälleen yllättävänkin hyvin kestäneen maineen yhtenä sukupolvensa kulttiohjaajana.

Vaikka ensimmäisten halpisfilmien jälkeen 35-vuotiaan Smithin tuotantobudjetit ovat kasvaneet ja elokuvat lähentyneet valtavirtaa erityisesti ilmaisultaan, on ohjaajan kädenjäljen tunnistanut tähän saakka mustasta huumorista, räävittömästä kielenkäytöstä ja dialogiin upotetusta suorasukaisesta suhtautumisesta seksiin ja huumausaineisiin sekä hulvattomasti karrikoiduista, jopa elokuvasta toiseen siirtyvistä samoista henkilöhahmoista.

On ilman muuta toivottavaa, että elokuvantekijä ja hänen teoksensa kehittyisivät vuosien varrella, mutta Smithin kuudes pitkä ohjaustyö Tyttö tuollainen on kyllä aikamoinen pettymys. Takapakkiahan tässä otetaan! Suorastaan tylsän keskinkertaiseksi ja keskiluokkaiseksi seestyneen ohjaaja-käsikirjoittajan omaleimaisuudesta on tuskin mitään jälkiä nähtävissä.

Smithin luottonäyttelijä ja tämän elokuvista alkujaan tähtikartalle ponnistanut Ben Affleck esittää tarinan päähenkilöä, vaimonsa menettävää urasuuntautunutta juppia, joka joutuu kylmiltään pienen tyttärensä yksinhuoltajan rooliin. Leskimies joutuu puntaroimaan elämänarvonsa uudelleen, kun vaakakupeissa painavat huolenpitoa tarvitseva lapsi ja mammonaa tuova työ.

Tyttö tuollainen on tehty toki sujuvalla rutiinilla, mutta siinä missä aiemmat Smithin työt ovat tarjonneet vähintäänkin joitain koukkuja ja koetelleet välillä ihan kunnolla hyvän maun rajoja, ei uutukaisella ole mitään tuoretta, kiinnostavaa tai edes huvittavaa sanottavaa. Huumori on pliisua, juonikuviot yllätyksettömiä ja tarinan opetus jo täysin selviö entuudestaan.

Tähän mennessä Smithin elokuvat on luokiteltu kotimaassaan Amerikassa täysin lapsilta kielletyiksi, mikä osaltaan on vaikuttanut siihen, ettei ohjaaja ole koskaan kerännyt lippuluukuilla huimia voittoja vaan on pysynyt pikemminkin elokuviaan alusta saakka seuranneen innokkaan ihailijapiirin kestosuosikkina.

Nyt ei sitten tarjota oikein kenellekään mitään. Suurta keskivertoyleisöä miellyttämään pyrkivä, kompromisseilla kuormitettu herttaisen yhdentekevä perhefilmi uppoaa ja unohtuu sentimentaalisten ihmissuhdekomedioiden pohjattomaan hetteikköön.

PÄIVI VALOTIE

Tyttö tuollainen . Ohjaaja Kevin Smith. (Kinopalatsi 4).

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.