Kalenteritytöt

Helen Mirren näyttelee Kalenterityttöjen terhakkaa naisyhdistyksen kapinallista.
Helen Mirren näyttelee Kalenterityttöjen terhakkaa naisyhdistyksen kapinallista.

Brittikomedia Kalenteritytöt muistuttaa alkuasetelmiltaan sen verran kuuden vuoden takaista Housut pois! -elokuvaa, ettei vertailulta voi aivan välttyä. Jälkimmäisessä työttömiksi jääneet duunariäijät alkoivat ansaita elantoaan strippareina, Kalenteritytöissä taas keskiluokkaiset kotirouvat räjäyttävät hyväntekeväisyyskeräyksen potin poseeraamalla alastonkuvissa.

Pelkän vanhan idean apinoinnista ei ole kuitenkaan kyse, vaan herttaisesti hersyvä rouvaskomedia toimii myös aivan omilla ehdoillaan. Televisiosarjaa Rimakauhua ja rakkautta sekä elokuvan Pelastakaa Grace ohjannut Nigel Cole taitaa varsin sujuvasti koomisen ja traagisen yhdistämisen. Hyväntahtoisen naurattamisen ohella Kalenteritytöt onnistuu myös liikuttamaan ja kepeydestään huolimatta herättämään ajatuksia.

Ohjaajansa toinen pitkä elokuva perustuu tositapahtumiin ja se pysyykin mukavasti todenmakuisena pikkukomediana lähes loppumetreilleen saakka. Hollywoodiin sijoittuvaa huipennusta vaivaa hieman turhankin pateettinen paisuttelu.

Yorkshirelaisen maalaiskylän naisyhdistyksen kapinalliset, parhaat ystävättäret Chris (Helen Mirren) ja Annie (Julie Walters) saavat idean nakukalenterista, kun iänikuisten kukka-asetelmien ja kirkkojen kuvittamat aiemmat kalenterit eivät ole juurikaan tuloja marttakerholle poikineet. Annien aviomiehen menehdyttyä leukemiaan naiset haluaisivat todellakin auttaa syöpäpotilaita ja heidän omaisiaan, eivät vain harrastaa muodollista hyväntekeväisyyttä paremman tekemisen puutteessa.

Keski-ikäisten naisten nakuilu on elokuvassa vain yksi elementti muiden joukossa, paljaan pinnan alla sivutaan vakavampia teemoja ystävyydestä, yhteisöllisyydestä, ihmissuhteista ja surun voittamisesta. Tekijöillä lienee pyrkimystä myös jonkinlaiseen mediakritiikkiin, mutta tässä ollaan kovin hampaattomia. Konservatiivisten pikkusielujen piikittelyssä onnistutaan jo paremmin.

Elokuvan parasta antia on kuitenkin muistutus siitä, että vanhempikin nainen on aivan varmasti ruumiillisuudestaan ja seksuaalisuudestaan nauttiva ihminen, jolla ei ole mitään hävettävää ryppyineen ja roikkoineen populaarikuvastoissa ihannoidun nuoren ja trimmatun silikoni-ideaalivartalon rinnalla. Päinvastoin.

Kalenterityttöjen komeat luomuleidit voittavatkin sekä rinnanmitalla että näyttelijäntaidoillaan Hollywoodin plastiikkiset kilpasiskonsa mennen tullen.

PÄIVI VALOTIE

Kalenteritytöt. Ohjaaja Nigel Cole. (Kinopalatsi 6)